Ajattelin kirjoittaa tämän viikon kuulumisia ja fiiliksiä tänne blogiin. Mulla on tällä viikolla vaihtunut fiilikset moneen kertaan, kun kaikki asiat ovat vähän levällään tällä hetkellä. Tuo Nikon työ tilanne stressaa jonkin verran. Jotenkin itse kaipaan jo kovasti siihen normaalimpaan rytmiin ja olen aika huono odottamaan asioita. Muutenkin kun kaikki on tässä yhtä odottamista vain. On inhottava, kun työ aikataulut muuttuvat jatkuvasti ja mikään suunnitelma ei pidä. Lisä murheen tuo tietysti tämä meidän vauva projekti. Tiettyinä päivinä, kun kotona olisi syytä käydä edes piipahtamassa ja koko ajan saa kyttäillä päiviä joko meni taas tämä kierto pieleen. Nyt erityisesti jännittänyt, kun on ensimmäinen kierto pitkään aikaan, kun mahdollisuus raskautumiseen olisi parempi niin harmittaisi, jos jää aikatauluista vain kiinni. Sitten tulee Nikolle siitä tiuskittua, että voisitko yrittää asioille jotain tehdä. Nyt onneksi tuli hyviä uutisia ja pääsee päivää aikaisemmin kotiin kuin mitä alun perin piti ja muutama potentiaalinen uusi duuni on näköpiirissä.
Koulu juttuihin on ollut kanssa vähän vaikea keskittyä. Tuon lääkkeen sivuvaikutuksissa oli, että voi olla vaikeampi keskittyä yksinkertaisiinkin asioihin. Ja sen olen huomannut, että vaikka tekisin hyvin helppoa asiaa missä ei välttämättä ole edes uuden oppimista niin pää on ihan solmussa ja tuntuu kuin yrittäisi ratkaista jotain todella monimutkaista ja hankalaa. Lisäksi vaikuttaa tämän blogin kirjoittaminen. Onhan tämä nyt paljon mielekkäämpää puuhaa kuin opiskelu. Onnekseni tuli puhetta vanhan kaverin kanssa, että opiskelee myös Otavan opistossa ja on ollut tässä ajatuksena, jos alkaisi yhdessä tekemään koulujuttuja. Siitä sain paljon lisää motivaatiota opintoihin. Ja nyt pitää vain opetella fiksua ajankäyttöä.
Alku viikosta tuli kahviteltua kaverin kanssa ja nähtyä kummipoikaa. Oli kiva, kun pääsi heti fiilistelemään sitä ultraa jonkun kanssa. Äiti tuli tiistaina mulle seuraksi tänne kahden koiransa kanssa. Menee kyllä aika ihan eri tavalla seurassa kuin yksin kökkiessä. Vaikka olenkin ollut, vähän huonolla tuulella kun asiat ovat niin keskeneräisiä ja tuntuu etten itse pysty mihinkään vaikuttamaan. On meillä silti ollut kivaa ja on mukavaa vaihtelua, kun on lenkkikaveri. Joka ilta on joku leffa katsottu ja meidän valinnat on ollut ihan surkeita. En tiedä onko tarjonta surkea vai meidän leffamaku, mutta ei kyllä eteenpäin voi suosituksia antaa. Luca ja äipän toinen koira tulee hyvin toimeen, mutta toisen kanssa joutuu pitämään välimatkaa, kun pienempi koira ei vain tykkää isoista koirista.
Tiistain lääkäri käynnistä sai kyllä uutta virtaa. Olo on niin helpottunut ja toiveikas tällä hetkellä. Niin pitkään sai tässä odottaa ja nyt vihdoin tapahtuu. Täytyy ajatella positiivisesti ja pitää peukut pystyssä, että näin pienellä avulla olisi kuitenkin mahdollisuus plussata.
Alkaa olla jo syksy. Illalla on jo aikaisin pimeää ja on päässyt polttamaan kynttilöitä. Syksyssä on vaan niin tunnelmallista pimenevät illat ja kynttilän/valopallojen valot. Ja luonto on niin kaunis meillä Suomessa varsinkin. Tosin illan ulkoilut ei ole niin kivoja, kun ei metsään oikein pimeällä huvita lähteä.
Loppuviikko alkaa olla ja äiti on juuri lähdössä omaan kotiin. Minä alan laittaa kämppää kuntoon ja odottelemaan ukkoa kotiin. Viikonloppuna olisi vielä siskon muutto ja päästään näkemään niiden uusi hieno ja iso koti Turussa. Vähän kyllä surettaa, että sisko ja lapset lähtevät pitkän matkan päähän. Ja ei oikein tiedä miten sitä tulee sitten nähtyä jatkossa. Nyt etukäteen viikonlopun viettoon eikä tarvitse nyt murehtia mistään.
Mitä sun viikkoon kuuluu? 😊
Kommentit
Lähetä kommentti