Olen lapseton ja se sattuu. Tänään 9.5 vietetään Lapsettomien lauantaita. En ole aiemmin juuri tästä päivästä puhunut. Vaikka avoimesti kaikkea jaankin. Jotenkin tuntui etten halua olla se kelle tämä päivä kuuluu eikä huominen Äitienpäivä. Jotenkin päätin kuitenkin osallistua tähän päivään. Aluksi kirjoitin infopakettia aiheesta vähemmän tietäville, mutta ei se jotenka nyt tuntunut omalta. Joten kirjoitan siitä miltä lapsettomuus tuntuu. Se on piinaavaa. Se pelottaa. Se katkeroittaa. Se on epätietoisuutta. Se on ymmärtämättömyyttä. Se rikkoo sisältä. Se on surua. Se on menetyksiä. Kun on lapseton kokee heposti olonsa ulkopuoliseksi. En minä tunne ketään lähipiiristäni/suvustani joka jakaisi lapsettomuutta samala tavalla kanssani. Onneksi on vertaiset. Olen saanut niin paljon tietoa ja tukea etten osaa edes sanoa. Sain eilen pyynnön liittyä huikeiden naisten tiimiin somessa nimittäin äidilläonasiaa ig tili. Aluksi mulle tuli mieleen ajatus siitä pitääkö joku sitä ihmeellisenä, ett
- Hae linkki
- Sähköposti
- Muut sovellukset