Luca

Tänään on Lucan, eli meidän koiran vuoro esittäytyä blogissa. Luca on seefferi mix ja muista roduista ei ole vielä tietoa. Tosin olemme ajatelleet tehdä dna-testin, sillä olisi hauska tietää mitä kaikkea tuo tyyppi oikeastaan on. Luca on tällä hetkellä 1v ja 4kk ikäinen veijari. Luca tuli meille 13-viikkoisena. Haettiin Luca Tampereen suunnilta jostain syrjäisemmältä seudulta. Luca valloitti meidän sydämet aivan sillä sekunnilla, kun hän siellä juoksi iloisena pitkin pihaa täysi tohina päällä. 

Luca oli tietysti pentu eli pikkunen kuin mikäkin pallero. Silti hän onnistui kaatamaan Nikon, kun hän oli kyykyssä ja koira juoksi niin innolla syliin, että molemmat menivät nurin. Eipä meiltä sen jälkeen tarvinnut kahta kertaa kysyä, lähteekö koira meidän mukaan vai ei. Tuntui samantien juuri meidän koiralta.

Tampereelta sitten ajeltiin pari tuntia kotiin ja se oli myös Lucan ensimmäinen kerta autossa. No kuten arvata saattaa, Lucalle tuli pahoinvointia ja olinkin suurimman osan matkasta yltä päältä oksennuksessa. Käytiin kaupan kautta ostamassa kaikkea mahdollista koiralle, kuten ruoka, kipot, leluja, panta ja hihna.

Kotona meillä Lucaa odotti viisi kissaa, jotka tottuivat todella hyvin koiraan. Ajatuksena meillä oli koko ajan kun koiraa etsittiin reilu vuoden verran, että pentuna otetaan niin tottuvat toisiinsa. Ensimmäiset muutama viikko on kyllä koiran kanssa ihan parasta aikaa. Kaikki on uutta ja on jännittävä tutustua, millainen tyyppi taloon on saapunut. Meillä meni alusta asti kaikki tosi hyvin. Luca oppi helposti ilmoittamaan koska on hätä ja vahinkoja sattui harvoin. Ja jos sattui niin yöllä, kun pidätysväli oli pidempi. Päivällä käytiin aina muutaman tunnin välein lenkillä, niin eipä siinä sen kummempaa oppimista tarvinnut. Edes lehtiä ei tarvinnut olla lattioilla. Mikä oli kyllä kiva, koska ensimmäiset pari päivää kun oli varalta lehtiä, niin kissat repivät ne ihan miljoonaan osaan.  

Myös meitä varoiteltiin siitä, kuinka koirat pentuna yleensä tuhoavat aivan kaiken. Koko omaisuus on syytä piilottaa ja kuinka koirat järsivät kaiken menemään hampaiden tullessa.  Ja muistankin kuinka meidän perheen ensimmäinen koira järsi ja tuhosi kaiken. Onneksi tältä vältyttiin myös. Koiran hampaiden kutinaan riitti luut ja tuho tarkoituksessa mitään ei ole ikinä rikkonut. Isoin syy tähän löytyy varmasti siitä, että opiskelen kotona, joten koiran ei tarvitse purkaa yksinään tylsyyttä tai tekemättömyyttä. Muutama mitä meille on tänä aikana sattunut, on jos ruokaa on jäänyt johonkin pöydälle niin ne on kyllä vedetty. Ja kissojen astiat ovat aina muualla missä pitäisi. Yhden kerran on ollut se, kun repi pari talouspaperirullaa ympäri kämppää. Mutta kiitollinen kuinka isoimmilta vahingoilta, joiden korjaus maksaisi, on ainakin toistaiseksi vältytty.

Luca on todella energinen tapaus ja peruslenkeillä (pääosin olemme aina metsässä) heittelen käpyjä, oksia ja milloin mitäkin kiinni otettavaa, niin saa paljon paremmin purettua energiaa kuin vain kävelemällä. Ja olen huomannut että se on Lucalle paljon mieluisampaa, kun saa samalla vähän leikkiä. Nykyään siitä jo kun menemme metsään, alkaa minua kattelemaan, että joko voisit heittää. Yksi syy miksi Ahtialaan halusimme muuttaa, on että täällä löytyy metsää ja lenkkipolkua ihan joka puolelta. Ajattelen luonnon olevan paljon miellyttävämpi ympäristö kuin asfaltti. Ja itsekin mielummin siellä kuljen.

Luca tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Valitettavasti kuitenkin kohtaisi muut koirat vähän liiankin innoissaan, tämän moni omistaja tulkitsee väärin ja luulee ilmeisesti, että koira hyökkää päälle. Yksi asia monista mikä ärsyttää koiranomistajissa, on että ei voida yksinkertaisesti kysyä onko tuo vihainen? Onneksi löytyy myös koiran tuntevia ihmisiä, jotka ei pelkää ja sanovatkin, että kaukaahan sen jo näkee että on ihan kakara vasta. Koiran omistamisessa on toki huonojakin puolia, aina pitää miettiä ettei tuo temmellyksessä telo itseään, tai mitä jos tuleekin terveysongelmia. Lucalla on vakuutus, mutta ei se mitään halpaa puuhaa ikinä ole. Ulkona aina riski, että syö jotain mikä ei ole syötäväksi tarkoitettua. Kelillä kuin kelillä ulos on lähdettävä ja aina kaikki menot ja suunnitelmat pitää miettiä koiran mukaan.  Parasta koiran omistamisessa mun mielestä on se, että siitä on tosi paljon seuraa. Ja koska koira luo päivään ihan oman rytmin, niin sen olen kokenut itselleni tosi hyväksi. 

Olen iloinen, että meillä kävi tosi hyvä tuuri Lucan kanssa. Saatiin komea ja kiltti, sekä ehdottomasti fiksu yksilö. Luca tuo jokaiseen päivään jotain jatkuvalla touhuamisella. Luca osaa myös hermoja koetella urakalla ja se on opettanut minulle todella paljon kärsivällisyyttä. Ja Lucan matkapahoinvointi loppui myös itsekseen, niin on päässyt reissuihin mukaan. Ilman Lucaa päivät olisivat paljon tylsempiä eikä niissä ei olisi samanlaista rutiinia, ja Luca on myös ihan kelpo unikaveri. Jatkossa haluisin löytää Lucalle vakkari koirakavereita ja kokeilla enemmän kaikkia aivojumppia ja muutenkin hyödyntää koiralle ominaista tekemistä.

Luonne; kiltti, utelias ja innokas oppimaan uutta, komentaa kyllä ja pitää puolensa.

Ulkonäkö; musta karva ja kaksi ihanaa pientä valkoista täplää, toinen rintakehässä ja toinen tassussa.