Keskenmeno

Ajattelin tässä piakkoin julkaista hieman toisenlaisen postauksen ja iloisemman uutisen, mutta elämä päätti toisin. Joku on saattanut huomata, että lapsettomuusblogini on ollut hieman hiljaisempi viime aikoina ja ihmetellyt miksi en ole päivittänyt hoitojen tilannetta.

Tosiaan joulukuun alkupuolella tapahtui se, mitä me olimme pitkään ja hartaasti toivoneet. Raskaustesti vihdoin ja viimein näytti positiivista tulosta. Kyseinen päivä oli unohtumaton ja ihan äärettömän kiitollinen olen, että sen sain kokea. Raskaudesta oli tarkoitus tehdä tarkempi postaus riskiviikkojen päätyttyä, mutta ihan sinne asti meidän Mustikka ei jaksanut. Itse raskausaika sujui ihan normaalisti. Pahoinvointia oli alkuun ja olin ihan äärettömän väsynyt koko ajan. Mitään isompaa ei ollut eli sen suhteen kaikki oli ihan jees.

Meidän ensimmäinen ultra oli 27.12.18 päksissä, katsotaan aina alku tilanne, kun on hoitoja ollut apuna raskauden suhteen. Tuolloin viikkoja piti olla 7+4, mutta ultrassa sikiö vastasi viikkoja 6+5. Sydän kuitenkin löi ja sanottiin, että on normaalia, ettei vastaa täysin viikkoja, kun aina ei ole varmuutta hedelmöitysajankohdasta yms. Tuo melko pitkäkin heitto jäi itseä kyllä hieman kaihertamaan koska kierto on aina säännöllinen ja en itse oikein uskonut siihen, että yhtäkkiä olisi ollut kierron pituus jotenkin poikkeava. Ei auttanut kuin jäädä katsomaan mitä tapahtuu.

Tuosta ultrasta tasan viikon kuluttua meidän pieni mytty oli lopettanut kasvunsa. Tosin tähän aikaan emme sitä vielä tienneet koska kaikki jatkui ihan normaalisti. Pari viikkoa myöhemmin oli taas ultra Äitiyspolin tarjoamana Lahden keskustassa. Kyseinen ultra oli alusta loppuun asti kauhua. Alkuun meitä tuli hakemaan varsin jännittynyt lääkäri ja jo heti vastaanotolla tuli semmoinen kummallinen fiilis lääkäristä, ettei hänellä olisi ollut hajuakaan mitä nyt tehdään. Hän siinä kyseli vointia ja sain alkaa riisuutumaan ultrausta varten. Ensin hän teki mielettömän kivuliaan sisätutkimuksen (mikä ei yleensä ennen tätä eikä tämän jälkeen ole sattunut). Sen jälkeen hän ultraa minua noin 10 minuuttia. Ainoa mitä lääkäri  ultran aikana osasi minulle sanoa on. ” Kyllä täällä tyyppi näkyy”, kun kysyin et onko siellä enää ketään.

Ensinnäkin viikkoja piti olla reilu 9 tai jopa 10 jos sikiö olisi kirinyt viikot kiinni. Sikiöltä ei ultrasta löydetty sydänääniä minkä kyseinen lääkäri laittoi vanhojen laitteiden piikkiin pelkästään. Sanoi vielä, että meille riittää, kun siellä joku näkyy. Tässä vaiheessa itse aloin huolestumaan, että nyt ei kyllä ole alansa ammattilainen paikalla. Jos syke on näkynyt jo varhain kyllä sen kuuluisi näkyä, jos on näkyäkseen. Ultran jälkeen kysyin, että miltä viikot näyttivät, vieläkö tulee jäljessä? Lääkäri oli hetken hiljaa ja sanoi mitan ja sen vastaavaan 7+5 raskausviikkoa. Istahdin takaisin alas ja aloin kyselemään, etteihän se niin paljoa voi heittää, jos kaikki olisi kunnossa. Ja sanoin Nikolle, että ei tästä vauvaa enää taida meille tulla. Lääkäri kun oli ulapalla kuin lumiukko niin sanoin minulle, että joo eihän sen kuuluisi näin paljoa heittää ihan hölmistyneenä. Ja siis tämä oli ainoa asia minkä lääkäri osasi tuossa hetkessä meille sanoa. No hän laittoi lähetteen päksiin, kuulemma viikon sisällä pääsen tutkittavaksi mikä on tilanne. Sieltä sitten lähdettiin jokseenkin hämmentyneenä ja järkyttyneenä varsinkin lääkärin ammattitaidottomuudesta ja siitä, että jouduin käytännössä itse itselleni toteamaan keskenmenon. Lääkäri ei missään vaiheessa katsonut neuvolakorttiani eikä tähän päivään mennessä omakannassa ole merkkiäkään käynnistäni tuolla. Neuvolaan soitin tapahtuneesta samalla, kun peruin seuraavan ajan ja sieltä käskettiin tehdä valitus mikä on työnalla. 

Kotiin päästyämme oli aika iso hämmennys päällä siitä, että mitä hittoa just tapahtui. Oli tosi sekava olo, kun itse tiesin, että muusta kuin keskenmenosta ei voi olla kyse, mutta surutyötä oli mahdoton aloittaa koska kukaan ei sitä meille ollut todennut. Ja lääkäri kun oli kokematon niin myös viimeiseen asti toivoi, että olisiko huono ultraus vain syynä mahdollisille huonoille tuloksille.

Ahdisti aika paljon, se että tuossa tilanteessa vielä olisi viikko pitänyt elää epätietoisena. Ihmettelin tätä muutenkin, kun vastaavia tapauksissa ollut tässä ja yleensä on päästy heti eteenpäin sairaalaan katsomaan tilanne. Sisko sitten varasi meille ajan seuraavalle päivälle yksityiselle Terveystaloon ultraan. Kokemus tuosta oli huomattavasti parempi, vaikka lopputulos oli yhtä surullinen. Helpotti kuitenkin todella paljon päästä osaavan ihmisen vastaanotolle, joka osasi sanoa oikealla tavalla mikä tilanne oli. Saatiin myös lähete heti Päksiin Naistentaudeille. Hän myös ihmetteli, miksei edellisenä päivänä päästy jo, kun nimenomaa näin sen olisi kuulunut mennä.

Päksissä vielä kolmannen kerran ultrattiin ja varmistettiin keskenmeno. Sain kotiin tyhjennys lääkkeet, mitkä ei valitettavasti heti tehonnut ja jouduin seuraavana päivänä hakea uuden satsin ja sitten alkoi tapahtua. Kivut ja varsinkin vuoto oli omalla kohdalla aivan karmeita. Reilut 12h vuosin, kun saavista kaatais ja se tuntuu olossa edelleen. Tuosta kamalasta yöstä on nyt aikaa viikko. Uskon, että kun anemiaa hoidettiin jo ennen raskautta, niin noin runsas vuoto on siksi ollut aika koettelemus, kun hävisi varmasti loputkin raudat sen sileän tien.

Meillä fiilis on ollut ihan kohtalaisen hyvä kuitenkin. Itse varsinkin, oli tosi varuillaan koko ajan ja yritti varautua tähän. Olo ei ole ollenkaan katkera vaan toiveikas, että tästä vielä noustaan. Fyysisesti tämä oli todella rankka koettelemus ja olen Nikolle niin kiitollinen, kun on kaiken hoitanut niin, että minulla on hyvä. Saimme ohjeeksi odottaa yhdet kuukautiset, ja sitten yrityksen saa taas aloittaa. Sairaalassa ehdin nähdä jo lapsettomuuspolin hoitajan ja hän on meihin yhteydessä eli päästään heti takaisin hoitoihin, kun kroppa vain sen sallii. Fiilis uudesta raskaudesta on tosi ristiriitainen kuitenkin. Tavallaan odotan sitä innolla, että pääsen sen kokemaan uudestaan, mutta ajatuskin toisesta keskenmenosta meinaa viedä järjen. Sain neuvon neuvolapsykologista ja sille ajattelin mennä ennen uutta raskautta, ettei vaikuttaisin siihen, sitten niin voimakkaasti. 

Kiitos kaikille, jotka on olleet meidän raskaudessa ja surussa mukana. Olemme saaneet paljon tsemppejä ja olen päässyt juttelemaan saman kokeneiden kanssa, mistä on ollut iso apu, ettei ole yksin tämän asian kanssa.

Iso hali kaikille, jotka tämän tien ovat läpi käyneet ❤ Saa laittaa viestiä tilanteesta, ja miten mahdollinen uusi raskaus on sujunut keskenmenon jälkeen.