Hoitosuunnitelma
Tänään oli poliaika aamulla (24.8). Oltiin kyllä innoissamme mutta huomasin, että mahaa nipisteli hieman. Tämmöinen jännittäjä kun olen. Polilla oli ultra mistä näkyi, että ovis oli ollut tässäkin kierrossa (kp 16 tänään). Ultrassa kaikki ok. Lääkäri kysyi, että mitä me haluamme nyt tehdä ja sanoimme varmaan yhteen ääneen, että kaikki käy kunhan jotain apua saadaan. Päädyttiin siihen, että menkat kun seuraavan kerran alkaa n. parin viikon päästä aloitan Letrozole 2.5mg lääkityksen. Tämä ilmeisesti tukee ovista ja varmistaa munarakkulan kypsymisen. Tätä syön kp 3-7 1tabletti päivässä. Sitten varaan uuden ajan ultraan kp 10-12 välille ja katsotaan miten lääke on tehonnut ja kypsyykö esimerkiksi useampi munarakkula.
Minä ainakin aina , kun katsottu olen ovuloinut, mutta mitä hieman olen kysellyt niin on muutama tälläkin plussan saanut vaikka onkin ns. ylimääräistä syönyt. Hassulta se tuntuu tuo aloittaa, mutta menkööt. Lääkäri puhui, että puoli vuotta voisi tuota kokeilla ja sitten vaihdetaan inseminaatioon ja pistoshoitoihin. Puhuimme Nikon kanssa, että jouluun asti voitaisiin antaa tälle mahdollisuus ja sitten aloittaa uusi vuosi uusilla jutuilla. Lääkäri sanoi kyllä, että meidän tahdon mukaan mennään ja edetään.
Labrat olivat ihan ok ferritiini nousee hitaasti, mutta saa kuulemma sieltä omaan tahtiinsa. Ainoa mistä jälleen jäi kurja fiilis oli , kun lääkäri kysyi Nikolta, että sujuuko ruokailu niin kuin meillä pitäisi.(Taustaa sen verran eli olen teininä sairastanut syömishäiriön). Niin Diagnoosi näkyy siellä ja sen mukaan minua myös kohdellaan. Ensimmäisellä kerralla terveyskeskuksessa jo lääkäri kommentoi, että aika paljon näkyy näitä ettei tärppää ja ilmenee myöhemmin, että syömisessä olikin vika. Vähän alkaa jo ketuttaa se, että joka kerralla pitää muistuttaa, että joo olen hoikka vaikka söisin miten paljon tahansa. Ja aina ne minut vaalla käyttää ja seuraavat tilannetta. Vaikka ravitsemusterapeutilla jouduin myös käymään ja hän oli sitä mieltä, että ruoka asiat ovat kyllä jo kunnossa. Se on vähän kurjaa kun minun ohi puhutaan, kun en olisi edes paikalla.
Kaiken kaikkiaan aika meni sen mukaan, miten ajattelinkin ja nyt odotan mielenkiinnolla millaisen raivopään nuo lääkkeet minusta tekee. Ja tietysti pääsisikö näin helpolla ja tuo toisi plussan :) Mikä tuntuu liiankin hyvältä ollakseen totta.
Tästä se lähtee!
PS. Tämä postaus oli jo täällä mutta sählänä vahingossa poistin sen ja nyt jouduin sen uudestaan kirjoittamaan. No varmuuskopiointi on opittu tästä eteenpäin :D
Minullehan myöskin läväytettiin ortoreksia-diagnoosi (kysymysmerkillä tosin) kolmannella kerralla, kun kävimme lapsettomuuspolilla. Ja siellähän se tiedoissa tosiaan koko ajan näkyy. Painoa on sen jälkeen tarkkailtu, jouduin myös muuttamaan ruokavaliota hetkeksi täysin kerätäkseni muutaman kilon lisää. Tämä oli edellytys, että hoitoja jatketaan. Lapsettomuutemme perussyy on mielestäni kuitenkin aivan muualla, eikä tuntunut kivalta että tähän asiaan takerrutaan. Lääkäri lyttäsi tuolloin ruokavalioni, ja kaiken kaikkiaan käynnistä jäi aika traumaattiset kokemukset. Nyt painoa ei olla enää pitkään aikaan otettu puheeksi, onneksi! Ei ehkä täysin sama asia kuin sinun kohdallasi, mutta pystyn hyvin samaistumaan noihin fiiliksiin.
VastaaPoista