Kevyempiä kesäkuulumisia

                                                        Kevyempiä kesäkuulumisia

Pikkuhiljaa alkaa olla syksy ja kohta vaihtuu jo syyskuu. En edes muista milloin viimeksi on ollut näin ihana kesä. Mitään erikoisempaa ei tänä kesänä tapahtunut, mutta ulkona tuli oltua enemmän kuin koskaan. Ja jopa minä oikeasti rusketuin! Kaikki minut ikinä tavanneet tietää, että se on jo jotain. Muutimme kesäkuussa Ahtialaan ja kyllä voi sanoa, että kannatti. Täällä on vaikka muille jakaa lenkkipolkuja ja ranta aika mukavan lähellä. Muutenkin vaikuttaa ihan kelpo paikalta.

Nikolla ei kesälomaa tänä vuonna ollut ollenkaan. Siskoni asuu vielä toistaiseksi myös Ahtialassa ja me olemme viettäneet tänä kesänä kyllä paljon aikaa yhdessä. Oltiin rannan vakkari porukkaa ja kävimme myös Yli-Marolan kotieläinpihassa, Vääksyssä ja muutenkin vain olimme porukalla viettämässä aurinkoisia kesäpäiviä.  

 Siskollani on viisi lasta ja on ollut ihana seurata viikoittain nuorimman pojan (myös meidän kummipoikamme 8kk ikäinen) kasvua ja kehitystä. Pian sisko on perheineen muuttamassa parin tunnin ajomatkan päähän ja ei enää niin tiivisti tule varmaan nähtyä. Onneksi puhelimet on keksitty nykypäivänä niin yhteys ei varmasti katkea.  

Myös ystäviä on tullut nähtyä ja ystävän poikaa (myös meidän kummipoikaa) pyrin näkemään vähintään parin viikoin välein. Hän kasvaa siihen tahtiin, ettei itse kyllä perässä pysy enää ollenkaan.   

Olen kyllä niin kiitollinen, että minulla ei ole tuhatta kaveria mutta muutama ihminen kenelle voi puhua mistä tahansa. Kaikki ympärillä olevat tukevat tätä meidän projektia 100% ja ovat täysillä mukana. Olen oppinut huomaamaan sen, että kannattaa elämässä panostaa niihin ihmisiin, jotka haluavat panostaa myös sinuun. Eikä väkipakolla yritä olla kaikkien kanssa tekemisissä. Se on vain ajan hukkaa niiltä, jotka oikeasti haluavat olla myös sinun jokapäiväisessä elämässä mukana.

Siitä huolimatta, että Nikolla menee suurin osa ajasta töissä. (Hän siis ajaa yhdistelmärekkaa Ruotsissa). Ehdimme kesän aikana viettämään kuitenkin yhteistä aikaa ja kun aika on aika rajallista niin silloin kyllä pyrkii panostamaan joka hetkeen ja keskittyy läsnäolemiseen. Olimme rannalla, vaikka Niko ei kovin hyvin siellä viihdy, kun ei tykkää vaan olla. Grillasimme jonkin verran ja vietimme treffipäivää Linnanmäellä, kävimme Repovedellä ja vietimme  rentouttavaa viikonloppua mökillä.  

Ihanan kesän päätyttyä on kiva ottaa syksy ja viileys vastaan. Pikkuhiljaa on alkanut  arki ja nyt on uusia kuvioitakin, tämä blogi ja lapsettomuushoidot. Ja mikä on tietysti parasta syksyssä? No kynttilät!