Miltä lapsettomuuden kokeminen tuntuu

                                               

                                               Miltä lapsettomuuden kokeminen tuntuu  

Alkuun kun vauvakuume on pahin, raskautuminen tai siihen liittyvä ei ole sen ihmeellisempi asia kuin mikään muukaan. Toki silloin raskaana oleviin ja ylipäätään lapsiin kiinnittää enemmän huomiota kuin ennen. Hiljalleen kun yritys jatkuu ja aikaa kuluu, tulee se pelko siitä, ettei raskautumista saa kokea ollenkaan. Ajatus siitä, että ei saisikaan kokea raskautta tai omia biologisia lapsia on valtavan suuri suru ja pelko.

Itse en koe olevani kateellinen muille raskaana olosta tai lapsista. Minulla on lähipiirissä todella paljon minulle tärkeitä lapsia. Kateus siitä olisi aika hassua koska he antavat myös minulle paljon. Vauvaa kun yrittää, tuntuu, että jokainen ihminen on raskaana paitsi minä. Jokaisessa sarjassa, elokuvassa, lehdessä. Kaikkialla kaikki vain saavat lapsia ja minä yritän ja yritän ja epäonnistun uudestaan ja uudestaan. Totta kai se tuntuu pahalta, kun tuntuu, että se on kaikille muille todella helppoa. Vaikka en minä tiedä mitä kaikkea muilla on taustalla. Itse yrittää kaikki maailman konstit ja turhaan. Lopulta itsellä oli vaihe, että sitä alkoi jo hieman jännittää kenen puolesta pitää iloita seuraavan kerran. Kenenkään onni ei ole minulta pois, mutta pelko omasta tilanteesta oli suurempi kuin onni muiden puolesta. Lääkärini polilla sanoi kerran, että tuossa työssä on oppinut todella ihmettelemään, miten joku vain tulee raskaaksi, kun niin moni asia pitää mennä juuri kohdilleen.

Itsellä nyt kun varsinainen vauvakuume on helpottanut, myös muiden raskaana olo ei tunnu sodalta minua vastaan. Osaa suhtautua rennommin, että nyt on sinun vuorosi ja kohta minun. Yksi pelko tässä projektissa on ollut myös se, että mitä minulle tapahtuu, jos en saakaan lapsia. Tässä katkeroituu helposti ja välillä pelottaa, millaiseksi tämä minut muuttaa, jos jään lapsettomaksi. Lapsettomuuden kokeminen on itselle ollut iso pohdinnan paikka omaan naisellisuuden kokemukseen ja viallisuuden tuntemiseen, mutta tästä tulkoon oma kirjoituksensa.

Lapsettomuus parisuhteessa.

 Netissä törmää lapsettomuus aiheisissa artikkeleissa siihen, että lapsettomuutta ja hoitoja pidetään monen parisuhteen ensimmäisenä kriisinä. Se joko lujittaa tai erottaa teidät. Meillä ajatukset lapsettomuuden kanssa ovat menneet vähän eri tahtia mikä varmaan on aika yleistä. Ensin minulla oli pitkään hössötys ja usko tärppäämiseen, hiljalleen alkoi vähitellen ajatus siitä, ettei koko ajan jaksa eikä halua enää ajatella tulevaisuutta ainoastaan vauvaa ajatellen. Sitten taas, kun minä aloin ajattelemaan enemmän mahdollisesti tulevaa vauva arkea, niin Nikolla oli se vaihe menossa, että koko vauvasta ei oikeastaan huvittanut edes puhua. En vielä oikein tiedä voiko tätä meidän ensimmäiseksi kriisiksi sanoa, kun kaikki on vasta alussa, mutta tähän mennessä olemme pystyneet kaikesta puhumaan ja olleet toistemme tukena.

Parisuhteeseen liittyen on myös omat pelkonsa. Miten toinen jaksaa tämän kaiken, miten kerron, että taas meni kierto pieleen. Pelko ja ajatus siitä, olisiko hänellä mahdollisuus lapseen helpommin jonkun toisen kanssa. Me olemme kihloissa ja ajatus naimisiin menosta on. Alttarilla ei kysytä olethan hedelmällinen ja moni aloittaa lasten teon vasta naimisiin mentyään, mutta jotenkin välillä ahdistaa se, että en minä voi sinuakin pitää lapsettomana, jos tämä ei meillä onnistu. Nikon reaktio näihin on, että nauraa minulle ja sanoo, että jos olisi lähdössä niin olisi varmasti jo lähtenyt. 😊

Olen 20 vuotias ja lapsettomuuden kohtaaminen nuorena on hyvä sekä huono asia. Hyvä puoli on se, että mahdollisuudet raskautua pitäisi olla hyvät ja minulla ei ole sillä tavalla kiire. Ymmärrän myös lisäpaineen, jos niin sanotusti biologinen kello tikittää, niin pelko on myös iso, että aika loppuu kesken. Huono puoli on ajatus siitä, jos en hoidoilla nyt raskaudu, niin ajattelenko seuraavat 15 vuotta aina kerran kuussa, että mitä jos nyt? Tämä jo mennyt aika tuntuu aika ajoin aika raskaalta, niin tuon ajatteleminenkin kuulostaa painajaiselta.

Lapsettomuutta voisin verrata ainakin vähän vaikkapa masennukseen. On hyviä kausia ja huonoja kausia, mutta aina se muistuttaa taustalla. Vaikka yritän parhaani mukaan nauttia elämästä ilman lasta niin ei sitä vain pääse karkuun. Joka hetkessä, vaikka olisi miten kivaa, tuntuu että jotain puuttuu ja tämä hetki olisi vieläkin parempi lapsen kanssa.

Iloinen olen, että varsinainen vauvakuume ei ole enää samanlaista kuin alkuun, että elettiin täysin kp 1 – ovis – kp1 menetelmää. Kaikki se kyttääminen ja muu on kyllä ihan hullun hommaa ja siihen ei toivottavasti enää palata. Itse en halua sanoa, että tämä on opettanut minulle kärsivällisyyttä, koska fakta on, ettei asiat mene niin kuin on suunniteltu. Jos pitäisi sanoa mitä olen oppinut tähän mennessä niin sen, että asioita ei todellakaan pidä itsestään selvyytenä ja sen etten enää ikinä sano kenellekään, että odotas kun sulle tulee vauva kuume. Minä en tiedä kenelle se on kiva asia ja kuka menee hankalimman kautta.

Tällä hetkellä meillä on semmoinen ajatus, että pitää uskoa vauvan tuloon koska jos me emme usko, niin miksi niin edes tapahtuisi, jos edes me emme sitä enää uskalla toivoa. Ja jos ja kun tärppää, haluan ajatella ja kertoa lapselle, että uskoimme sinuun joka hetki niin kuin vanhempien kuuluu <3 Ja eihän tällä hetkellä ole muuta kuin usko, että kaikki järjestyy vielä. Ei tätä muuten jaksaisi, jos ei yritä ajatella positiivisesti loppuun saakka.  

 Tässä projektissa kerran kuussa kaikki toivo ja usko on poissa ja silloin se sattuu. Pitkään menkkojen alkaminen ei ole tuntunut niin pahalta, koska luomu tärppäämiseen usko on mennyt jo mutta tiedän, että nyt kun hoidot ovat alkamassa niin tiputaan taas korkealta ja kovaa. Se vähän jännittää kuinka siihen jatkuvaan pettymiseen taas tottuu, kun toiveet taas nousee. Onneksi se suru menee ohi ja lähdetään taas uuteen kiertoon paremmalla fiiliksellä. Peloista huolimatta vielä tulee meidän vuoro! Kokemusta lapsettomuudesta en vaihtaisi pois, sillä se on opettanut paljon ja kun kaksi viivaa ilmestyy, on meillä oma lottovoitto saatu.