Naisellisuus katosi lapsettomuuteni alle

                             

Lapsettomuus oli viedä naiseuteni.

Ihmisten ajatusmaailma on semmoinen, että tietyt asiat yhdistetään tosi vahvasti tiettyihin asioihin. Kuten keltaisesta tulee mieleen banaani ja vihreästä omena. Raskaus ja äitiys on myös vahvasti yhdistetty naisiin, toki ymmärrettävistä syistä, mutta välillä tuntuu ettei nainen ole muuta kuin äiti. Tai jos nainen ei ole äiti, hän ei ole super persoona joka kykenee maailmassa ihan mihin vain, kuten äiti kykenee. 

Nainen ja naisellisuus ovat muutakin kuin äiti. Olen miljoonat kerrat kuullut sen, kuinka maailman naisellisin kokemus on synnyttäminen, tai kuinka joku oppii arvostamaan omaa naisellisuuttaan lapsien kautta. Kuinka naisen keholla voi ruokkia lapsen ja ylipäätään hänet sisällään kantaa. Muutenkin jos naisia jossain yhteydessä ylistetään, se liittyy lähes poikkeuksetta äitiyteen. Onko nainen ja äiti yhtä ja samaa? Mitä on nainen, joka ei ole äiti. Missä ylistetään naisia, eikä pelkästään äitejä. Jos nainen kokee naisellisuutensa huipuksi raskauden ja äitiyden, se on minulle ihan fine, mutta mielestäni pitäisi saada enemmän näkyvyyttä sille, että se on myös paljon muuta.

Tämän takia minua jollain tapaa ahdistaa kaikki tuo raskaus ja äitiyshömppä yhdistettynä täydelliseen naiseen. Jos minä en saakaan lapsia, enkö koskaan koe täydellisiä naisellisuuden iloja ja hetkiä?

Tästä aasinsiltana siihen, miten lapsettomuuden kokeminen on vaikuttanut paljon siihen mitä minä ajattelen naisellisuudesta. Ennen ajatusta lapsesta, en omaa kehonkuvaani ole sen kummemmin ajatellut. Minä olen nainen ja tunnen olevani nainen, se siitä.

Kun vauvaa ei kuulunut, mietin että mikä minussa on vikana. Lisäksi tähän yhdistin ajatuksen siitä, miksi minun naisen kehoni ei tehnyt sitä, mihin nainen on luotu. Ajatuksia tuli enemmän ja enemmän liittyen siihen, että itse kyseenalaistin oman naiseuteni ja naisellisuuteni. Vaikka minun olisi pitänyt kyseenalaistaa vain terveydentilani. 

Jos kehossa tapahtuu jotain mikä on outoa, tai kehossa ei tapahdu jotain mitä kuuluisi tapahtua, ei sitä pidä yhdistää omakuvaansa tai itsetuntoonsa. Tässä kuitenkin kävi niin, että meidän ongelmasta mikä on lääketieteellinen, tulikin yhtäkkiä naisellisuus kysymys minun omassa päässäni. Vertasin itseäni paljon muihin naisiin. Tuntui, että teki mieli kysyä muilta naisilta, että miten sinä oikein tuon teit? Sinä vain olet raskaana, mitä minä oikein teen tässä väärin.

Sille kuka ei ole kokenut lapsettomuutta, tämä kaikki voi kuulostaa oudolle tai hassulle vähintään. Lapsettomuus ainakin minun kohdallani, on saanut paljon ajattelemaan omaa kehoa ja sitä kautta omaa identiteettiään. Vaikka lapsettomuus on fyysinen ongelma, luo se henkisiä paineita mielestäni enemmän ja vaikka fyysinen puoli ei toimi, se koskettaa myös psyykkistä ajattelua ja juuri sitä kautta sitä, että kuka minä olen ja miten minä tästä selviän? Ehkä joku tähän myös pystyy samaistumaan.

Raskaus, synnytys ja äitiys yhdistetään niin vahvasti naiseen, että väkisinkin sitä tuntee itsensä vialliseksi naisena, jos tähän ei kykenekään. Automaattisesti ongelman ajatteli naiseuden kautta, miksi en ole kuten muut naiset.

Silloin kun on muutenkin ajateltavaa lapsettomuudessa tai muuten vain huono päivä, tai kuukautiset ovat alkaneet, silloin tuntee itsensä kyllä todella epäonnistuneeksi. Aina menee pieleen, eikä ole pienintäkään havaintoa siitä mikä menee pieleen. Silloin tuntee itsensä epäviehättäväksi ja erilaiseksi kuin muut naiset. Joskus vaikka laittoi päälleen kivat vaatteet ja meikkasi itsensä kauniiksi, olo ei tuntunut kauniilta tai naiselliselta. Tuntui kun olisin ollut muiden joukossa joku kummajainen ja yrittäisin naisellisella ulkomuodolla peittää omaa viallisuuttani. Tai laittautumalla todistaa itselleni olevani hyväksytty, vaikka en toimi kuten kuuluisi.

Eräänä päivänä eteeni tuli artikkeli, missä oli haastattelu naisesta, joka ei halunnut lapsia. Sen enempää en artikkelista muista, mutta luojan kiitos minä tämän artikkelin huomasin. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tajusin, että mitä hittoa tämä lapsettomuus vaikuttaa minun naiseuteeni? Onko artikkelin nainen nyt vähemmän nainen, naisellinen, tai epäviehättävä, outo tai kummajainen kun ei halua lisääntyä? Ei tietenkään ja tämä havainnollisti minulle niinkin yksinkertaisen asian, kuin sen ettei nainen ole yhtä kuin äiti. Tai nämä asiat eivät ole millään tavalla sidoksissa toisiinsa. Samalla tavalla kun olen kuullut äitien puhuvan, että muistettaisiin se, että vaikka he ovat äitejä he ovat myös muuta.

Lapsettomuus on kriisi ja siinä kyseenalaistaa oman kehonsa niin hyvin kuin vain osaa. Vaikka minusta ei toistaiseksi vikaa ole löytynyt, tunnen itseni tottakai vialliseksi jollain tapaa, mutta oman kehon syyllistäminen on ohi. Olen todella helpottunut ja ylpeä siitä, että olen saanut sisäistettyä tuon asian. Kyllä, minun on vaikea saada lasta, mutta olen sinut kehoni kanssa. Ja haukkumisen tai vertaamisen sijasta pyrin mielummin auttamaan kehoani siinä missä pystyn. Omaa kehoa en tahdo soimata tai tämän takia leimata. Keho on ihmeellinen luomus ja tehköön se rauhassa työnsä, kun se on siihen valmis. 

Lapsettomuudesta yritän löytää myös hyviä puolia,onkin. Hyvää on juuri se, että asioihin ja itseensä tekee ihan uudenlaisen näkökulman silloin kun joutuu käymään tällaisia asioita läpi.