Katsoin
tuossa eilen Toisenlaiset teiniäidit jaksoa, jossa raskaus ei ollutkaan saanut
alkuaan ihan itsestään ja tästä jaksosta jäi päällimmäisenä itselle fiilis siitä,
miten hänen lapsettomuuttaan on vähätelty. Meidän tilanne on siinä mielessä eri,
että hänellä oli jo entuudestaan lapsi ja silloin puhutaan sekundäärisestä
lapsettomuudesta. Tuollaisen tilanteen vähättelystä minulla ei tietenkään
kokemusta ole, mutta sain tästä ajatuksen kirjoittaa millaiseen vähättelyyn lapsettomuudessa
törmää ja erityisesti siitä, mikä tässä lapsettomuudessa sitten niin vaikeaa on,
että sen väheksyminen loppuisi.
Yksi mikä
minun kohdallani nousee eniten pinnalle, on mun ikä. Olen kohta täyttämässä 21
ja se on ymmärrettävästi monelle outo ajatus voiko niin nuori muka kärsiä
lapsettomuudesta. No miltä näyttää? En minä huvikseen tässä lapsetonta leiki.
Terveyskeskuksessa, kun lähetettä pyysin asian, etenemiseen lääkärin piti ensin
varmistaa, onko hoidoissa ikärajaa vasta sitten, käytiin läpi edes meidän
tilanne. Mun mielestä toi on aika eriarvoista toimintaa. Mikä tahansa häiriö
minulta olisikin löytynyt tai ilman selvää ongelmaa ei sillä pitäisi olla
tekemistä sen kanssa minkä ikäinen olen. Samalla kuitenkin puhutaan, että
monesti nuorella se on todella pienestä kiinni, niin eikö olisi helpompi antaa
sitten sitä pientä apua eikä vähätellä ongelmaa. Kuten ymmärtääkseni tuossa
teiniäiti ohjelmassa kyseinen neiti joutui vuoden yrittämisen jälkeen odottamaan
ylimääräisen vuoden vain koska kyllä tuon ikäinen lapsia saa. Onneksi lapsi
pienellä avulla saatiinkin, mutta tuon pienen avun olisi pitänyt saada jo heti
vuoden yrittämisen jälkeen. Kaikki varmasti tietää, jos ikää olisi ollut 10
vuotta enemmän ei tilanne olisi noin mennyt. Aika hurjaa, kuinka ikä voi
vaikuttaa noin paljon. Jos menet lääkäriin nilkka poikki, et jää ilman hoitoa
koska nuorillahan vaivat paranevat paremmin.
Tästä taas
heräsi itselle ajatus omiin hoitoihin. Olen aiemmin maininnut, että meidän
polilla päksissä en ole kokenut, että mua olisi kohdeltu eri tavalla iän
puolesta. Mutta nyt olen selvitellyt miten muut syövät tuota samaa lääkettä
(Letrozol) ja 99% muista, joiden kanssa olen keskustellut, syö tuota lääkettä
joka kierto putkeen paitsi minä. Mikä tarkoittaa sitä, että, kun tämän kierron
jälkeen minulla on vielä neljä letrokiertoa edessä meillä välikierron kanssa
kestäisi tämä hoitomuoto vielä kahdeksan kuukautta! Jos välikiertoa ei olisi pääsisimme
jo neljän kuukauden päästä etenemään inseminaatioon ja pistoshoitoihin.
Väkisinkin tämä saa minut ajattelemaan onko minulla pidennetty hoitoa siksi,
että minulla on aikaa tuhlata tässä hoidossa melkein vuosi. Eli aika paljon
enemmän mitä monella muulla. Aion tämän letrokierron jälkeen olla yhteydessä
polille ja selvittää onko välikierto pakollinen ja miksi se edes minulla on ja
sanoa etten aio tässä kahdeksaa kuukautta odottaa.
Lapsettomuus
koskettaa todella monia ja siksi minusta on myös tärkeä tuoda tätä aihetta
pinnalle. Itselle tämä on myös hyvä tapa purkaa ajatuksia ja kätevä tapa antaa
vertaistukea ja tietoa tai ajattelemisen aihetta muille. Yksi syy, mikä varmasti
aiheuttaa lapsettomuuden vähättelyä on ymmärtämättömyys ja se, ettei
yksinkertaisesti ole hajuakaan mistä on kyse. Tuolloin olisi monesti parempi
ottaa asioista selvää tai tuoda ilmi, ettei ole aiheesta tietoa. Moni kuitenkin
sanoo, mitä sylki suuhun tuo ja siksi puhun nyt siitä, mikä siinä
lapsettomuudessa on vaikeaa ja ensikerralla voit miettiä mitä sanotko vai sanotko
mitään.
Voisin kuvitella,
että yksi asia mikä saattaa tuoda hämmennystä on se, että miten joku voi surra asiaa,
jota ei ole olemassa. Kuten myös moni vertaa, että miten sä voit surra lasta,
jota ei ole, kun joku ihan oikeasti on menettänyt lapsensa tai menettänyt jonkun
muun läheisen. Ensinnäkin tuollaisia asioita ei mun mielestä pysty millään
tasolla vertaamaan. Tai kahden ihmisen huonoa kokemusta ei kuulu verrata
keskenään. Toiseksi, se, että surraan lapsettomuutta ei tarkoita myöskään sitä,
että lapsen menettämistä jotenkin vähättelisi enemmänkin se tuo vielä enemmän
myötätuntoa asiaan. Lisäksi on lapsettomuuden kävijöistä varmasti suurin osa joutunut
kokemaan jonkun läheisen menetyksen. Yksi merkittävä huomio on musta se, että
moni on kokenut yhden tai jopa useita keskenmenoja sinun siitä tietämättä. Eli
senkin puolesta ihan ”oikean asian” menetys on tullut tutuksi. Tämänkin
puolesta kukaan ei voi vähätellä mikä on kenellekin menetys ja mikä ei. Aika
harva tietää täysin mitä toisen elämässä on tapahtunut. Minä en ole ikinä
plussannut enkä ainakaan tietoisesti kokenut keskenmenoa. Kuitenkin palaan tuohon,
miten surra tai menettää joku, jota ei ole. Siitä minulla on kokemus aina
kerran kuussa. Kun kuukautiset alkaa ja tietää taas, että ei tule vauvaa
tälläkään kerralla niin se ei ainakaan minulla ollut se ainoa menetys. Tuon,
joka kuisen toivon lisäksi menettää pitkäaikaisen haaveen, mielikuvan lapsesta,
mielikuvan tulevaisuudesta, mielikuvan äitiydestä ja raskaudesta. Vaikka minun
menetys ei samalla tavalla ollut konkreettinen kuin monen muun se on silti
menetys.
Sitten
näihin omalla tavallaan helpommin ymmärrettyihin asioihin. Yksi aika merkittävä
osa monella tätä matkaa on itse lapsettomuushoidot. Hoidot tuovat monesti
takapakkeja, suunnitelmat muuttuu, hoidot ei onnistu, hormonit ja niiden tuomat
ongelmat kuormittaa. Terveisin huonosti nukutut yöt koska lääkkeen tuomat sivuvaikutukset luovat
”mummotaudin”. Ja onhan tässä taas oltu aika herkillä ja jotenkin kaikki
fiilikset potee ihan potenssiin 1000.
Hoitojen
epätietoisuus on ehkä se isoin tekijä mikä vaikuttaa. Sitä uhraa kaiken oikeastaan
elämästään projektiin, josta ei ole mitään takuita tuottaako se tulosta. Tästä
sopivana aasin siltana päästään tietysti rahaan. Olen kuullut muutaman kerran
sanonnan, että köyhillä ei ole varaa tehdä lapsia. Jep, nämä eivät ole halpaa
leikkiä. Julkisella missä olemme hoidossa, on tietysti huomattavasti edullisempaa kuin
yksityisellä, mutta rahaa nämä vievät siitä huolimatta. Jokainenhan antaisi
varmasti viimeistä senttiä myöten kaiken omistamansa lapsesta, mutta tilanne
voi olla myös se, että tuhansia euroja valuu viemäristä alas turhaan. Rahaa
myös osa vähättelee, kun sanoo, että ei se rahanmeno siihen sitten lopu, että
lapsi maksaa kyllä sen 18 vuotta ainakin eteenpäin. No tämä on aika tyhmä
kommentti kaiken kaikkiaan. Aika harvoin lapsi varmaan kustantaa jopa muutamaa
tuhatta euroa kuukaudessa uudestaan ja uudestaan. Olen kuullut, että moni on vastannut järkevämpänä
osapuolena tuommoiseen, että sulla on 20 000 auto ja mulla lapsi. Toinen
olettamus on se, että kaikki hoidoissa käyvät ottavat lainan. Useammin olen
itse kuullut, sen, että on kaksi, jotka käyvät töissä ja jokainen euro
käytetään vain fiksusti ilman sitä auto lainaa 😉
Lapsettomuus
on tietysti pariskunnille kova koulu. On ollut ihana huomata kuinka monella se
kuitenkin tuo paria yhteen ja tekee entistä vahvemman. Paria myös koettelee esimerkiksi
hoitojen sivuvaikutukset ja se, että jokainen käsittelee pettymystä eri tavalla.
Myös raha asiat ovat pinnalla, koska vaikka olisi kiva lähteä reissuun ja uuden
puhelimenkin tarvis niin rahat on pakko pitää hoitoja varten säästössä. Lisäksi
esimerkiksi itse opiskelen vielä eikä olisi mitenkään tavatonta, että joudun opiskelujen välissä töihin, jotta tämän kaiken saa maksettua. Miettimistä siis riittää ihan joka suuntaan.
Muutenkin elämä on aika, jos sitä ja jos tätä. Mitään ei oikeastaan voi
suunnitella koska hoidoista ei kauhean pitkälle etukäteen tiedä.
Myös osa
tätä kaikkea ovat sosiaaliset paineet. Vaikka lapsettomuus tai yrittäminen
ylipäänsä olisi lähipiirin tiedossa silti ulkopuoliset utelut tuovat lisää painetta.
Toisaalta vaikka ulkopuoliset tahot eivät itse loisi mitään paineita muun
muassa itse luon itselleni paineita liittyen ulkopuolisiin ihmisiin. Kuten se, että kaverit
saa perheenlisäystä ja itse ei ”ehdi” mukaan ja muuta sen sellaista.
Olkaamme ihmisiä
toisillemme 💛
Olen jo jonkin aikaa kurkkinut blogiasi :) Jään myöskin seuraamaan teidän taivalta. Ei saisi kyllä ikää katsoa tällaisessa asiassa! Nuori nainen pitää ottaa ihan yhtä tosissaan, kun vanhempikin nainen. Olisivat vaan ilosia, kun vielä on naisia, jotka jo nuorena haluavat perustaa perheen. Lehdissä kirjotellaan, kuinka uhkaavaa se on yhteiskunnalle, että "lasten tekoa" viivytellään ja viivytellään koko ajan. Lapsettomuus on aina kriisi pariskunnalle riippumatta onko kellossa 20 vai 35 ikävuotta. Jos kiinnostaa, tule kurkkaamaan meidän tarinaa: https://odotuksenodottaja.blogspot.com/
VastaaPoistaTsemppiä teille yritykseen!
Hei kiva kuulla, että olet tykännyt lukea mun blogia. Käyn ehdottomasti kurkkaamassa! Joo samaa ajattelen, että kyllä varsinkin nuoret pitäis ottaa huomioon jos apua tarvitsee kun helposti pienestä avusta kiinni.
Poista