Lapsettomuus on vaikeaa


Katsoin tuossa eilen Toisenlaiset teiniäidit jaksoa, jossa raskaus ei ollutkaan saanut alkuaan ihan itsestään ja tästä jaksosta jäi päällimmäisenä itselle fiilis siitä, miten hänen lapsettomuuttaan on vähätelty. Meidän tilanne on siinä mielessä eri, että hänellä oli jo entuudestaan lapsi ja silloin puhutaan sekundäärisestä lapsettomuudesta. Tuollaisen tilanteen vähättelystä minulla ei tietenkään kokemusta ole, mutta sain tästä ajatuksen kirjoittaa millaiseen vähättelyyn lapsettomuudessa törmää ja erityisesti siitä, mikä tässä lapsettomuudessa sitten niin vaikeaa on, että sen väheksyminen loppuisi.  
Yksi mikä minun kohdallani nousee eniten pinnalle, on mun ikä. Olen kohta täyttämässä 21 ja se on ymmärrettävästi monelle outo ajatus voiko niin nuori muka kärsiä lapsettomuudesta. No miltä näyttää? En minä huvikseen tässä lapsetonta leiki. Terveyskeskuksessa, kun lähetettä pyysin asian, etenemiseen lääkärin piti ensin varmistaa, onko hoidoissa ikärajaa vasta sitten, käytiin läpi edes meidän tilanne. Mun mielestä toi on aika eriarvoista toimintaa. Mikä tahansa häiriö minulta olisikin löytynyt tai ilman selvää ongelmaa ei sillä pitäisi olla tekemistä sen kanssa minkä ikäinen olen. Samalla kuitenkin puhutaan, että monesti nuorella se on todella pienestä kiinni, niin eikö olisi helpompi antaa sitten sitä pientä apua eikä vähätellä ongelmaa. Kuten ymmärtääkseni tuossa teiniäiti ohjelmassa kyseinen neiti joutui vuoden yrittämisen jälkeen odottamaan ylimääräisen vuoden vain koska kyllä tuon ikäinen lapsia saa. Onneksi lapsi pienellä avulla saatiinkin, mutta tuon pienen avun olisi pitänyt saada jo heti vuoden yrittämisen jälkeen. Kaikki varmasti tietää, jos ikää olisi ollut 10 vuotta enemmän ei tilanne olisi noin mennyt. Aika hurjaa, kuinka ikä voi vaikuttaa noin paljon. Jos menet lääkäriin nilkka poikki, et jää ilman hoitoa koska nuorillahan vaivat paranevat paremmin.

Tästä taas heräsi itselle ajatus omiin hoitoihin. Olen aiemmin maininnut, että meidän polilla päksissä en ole kokenut, että mua olisi kohdeltu eri tavalla iän puolesta. Mutta nyt olen selvitellyt miten muut syövät tuota samaa lääkettä (Letrozol) ja 99% muista, joiden kanssa olen keskustellut, syö tuota lääkettä joka kierto putkeen paitsi minä. Mikä tarkoittaa sitä, että, kun tämän kierron jälkeen minulla on vielä neljä letrokiertoa edessä meillä välikierron kanssa kestäisi tämä hoitomuoto vielä kahdeksan kuukautta! Jos välikiertoa ei olisi pääsisimme jo neljän kuukauden päästä etenemään inseminaatioon ja pistoshoitoihin. Väkisinkin tämä saa minut ajattelemaan onko minulla pidennetty hoitoa siksi, että minulla on aikaa tuhlata tässä hoidossa melkein vuosi. Eli aika paljon enemmän mitä monella muulla. Aion tämän letrokierron jälkeen olla yhteydessä polille ja selvittää onko välikierto pakollinen ja miksi se edes minulla on ja sanoa etten aio tässä kahdeksaa kuukautta odottaa.
Lapsettomuus koskettaa todella monia ja siksi minusta on myös tärkeä tuoda tätä aihetta pinnalle. Itselle tämä on myös hyvä tapa purkaa ajatuksia ja kätevä tapa antaa vertaistukea ja tietoa tai ajattelemisen aihetta muille. Yksi syy, mikä varmasti aiheuttaa lapsettomuuden vähättelyä on ymmärtämättömyys ja se, ettei yksinkertaisesti ole hajuakaan mistä on kyse. Tuolloin olisi monesti parempi ottaa asioista selvää tai tuoda ilmi, ettei ole aiheesta tietoa. Moni kuitenkin sanoo, mitä sylki suuhun tuo ja siksi puhun nyt siitä, mikä siinä lapsettomuudessa on vaikeaa ja ensikerralla voit miettiä mitä sanotko vai sanotko mitään.
Voisin kuvitella, että yksi asia mikä saattaa tuoda hämmennystä on se, että miten joku voi surra asiaa, jota ei ole olemassa. Kuten myös moni vertaa, että miten sä voit surra lasta, jota ei ole, kun joku ihan oikeasti on menettänyt lapsensa tai menettänyt jonkun muun läheisen. Ensinnäkin tuollaisia asioita ei mun mielestä pysty millään tasolla vertaamaan. Tai kahden ihmisen huonoa kokemusta ei kuulu verrata keskenään. Toiseksi, se, että surraan lapsettomuutta ei tarkoita myöskään sitä, että lapsen menettämistä jotenkin vähättelisi enemmänkin se tuo vielä enemmän myötätuntoa asiaan. Lisäksi on lapsettomuuden kävijöistä varmasti suurin osa joutunut kokemaan jonkun läheisen menetyksen. Yksi merkittävä huomio on musta se, että moni on kokenut yhden tai jopa useita keskenmenoja sinun siitä tietämättä. Eli senkin puolesta ihan ”oikean asian” menetys on tullut tutuksi. Tämänkin puolesta kukaan ei voi vähätellä mikä on kenellekin menetys ja mikä ei. Aika harva tietää täysin mitä toisen elämässä on tapahtunut. Minä en ole ikinä plussannut enkä ainakaan tietoisesti kokenut keskenmenoa. Kuitenkin palaan tuohon, miten surra tai menettää joku, jota ei ole. Siitä minulla on kokemus aina kerran kuussa. Kun kuukautiset alkaa ja tietää taas, että ei tule vauvaa tälläkään kerralla niin se ei ainakaan minulla ollut se ainoa menetys. Tuon, joka kuisen toivon lisäksi menettää pitkäaikaisen haaveen, mielikuvan lapsesta, mielikuvan tulevaisuudesta, mielikuvan äitiydestä ja raskaudesta. Vaikka minun menetys ei samalla tavalla ollut konkreettinen kuin monen muun se on silti menetys.

Sitten näihin omalla tavallaan helpommin ymmärrettyihin asioihin. Yksi aika merkittävä osa monella tätä matkaa on itse lapsettomuushoidot. Hoidot tuovat monesti takapakkeja, suunnitelmat muuttuu, hoidot ei onnistu, hormonit ja niiden tuomat ongelmat kuormittaa. Terveisin huonosti nukutut yöt koska lääkkeen tuomat sivuvaikutukset luovat ”mummotaudin”. Ja onhan tässä taas oltu aika herkillä ja jotenkin kaikki fiilikset potee ihan potenssiin 1000.
Hoitojen epätietoisuus on ehkä se isoin tekijä mikä vaikuttaa. Sitä uhraa kaiken oikeastaan elämästään projektiin, josta ei ole mitään takuita tuottaako se tulosta. Tästä sopivana aasin siltana päästään tietysti rahaan. Olen kuullut muutaman kerran sanonnan, että köyhillä ei ole varaa tehdä lapsia. Jep, nämä eivät ole halpaa leikkiä. Julkisella missä olemme hoidossa, on tietysti huomattavasti edullisempaa kuin yksityisellä, mutta rahaa nämä vievät siitä huolimatta. Jokainenhan antaisi varmasti viimeistä senttiä myöten kaiken omistamansa lapsesta, mutta tilanne voi olla myös se, että tuhansia euroja valuu viemäristä alas turhaan. Rahaa myös osa vähättelee, kun sanoo, että ei se rahanmeno siihen sitten lopu, että lapsi maksaa kyllä sen 18 vuotta ainakin eteenpäin. No tämä on aika tyhmä kommentti kaiken kaikkiaan. Aika harvoin lapsi varmaan kustantaa jopa muutamaa tuhatta euroa kuukaudessa uudestaan ja uudestaan.  Olen kuullut, että moni on vastannut järkevämpänä osapuolena tuommoiseen, että sulla on 20 000 auto ja mulla lapsi. Toinen olettamus on se, että kaikki hoidoissa käyvät ottavat lainan. Useammin olen itse kuullut, sen, että on kaksi, jotka käyvät töissä ja jokainen euro käytetään vain fiksusti ilman sitä auto lainaa 😉
Lapsettomuus on tietysti pariskunnille kova koulu. On ollut ihana huomata kuinka monella se kuitenkin tuo paria yhteen ja tekee entistä vahvemman. Paria myös koettelee esimerkiksi hoitojen sivuvaikutukset ja se, että jokainen käsittelee pettymystä eri tavalla. Myös raha asiat ovat pinnalla, koska vaikka olisi kiva lähteä reissuun ja uuden puhelimenkin tarvis niin rahat on pakko pitää hoitoja varten säästössä. Lisäksi esimerkiksi itse opiskelen vielä eikä olisi mitenkään tavatonta, että joudun opiskelujen välissä töihin, jotta tämän kaiken saa maksettua.  Miettimistä siis riittää ihan joka suuntaan. Muutenkin elämä on aika, jos sitä ja jos tätä. Mitään ei oikeastaan voi suunnitella koska hoidoista ei kauhean pitkälle etukäteen tiedä.

Myös osa tätä kaikkea ovat sosiaaliset paineet. Vaikka lapsettomuus tai yrittäminen ylipäänsä olisi lähipiirin tiedossa silti ulkopuoliset utelut tuovat lisää painetta. Toisaalta vaikka ulkopuoliset tahot eivät itse loisi mitään paineita muun muassa itse luon itselleni paineita liittyen ulkopuolisiin ihmisiin. Kuten se, että kaverit saa perheenlisäystä ja itse ei ”ehdi” mukaan ja muuta sen sellaista.  
Olkaamme ihmisiä toisillemme 💛 

Kommentit

  1. Olen jo jonkin aikaa kurkkinut blogiasi :) Jään myöskin seuraamaan teidän taivalta. Ei saisi kyllä ikää katsoa tällaisessa asiassa! Nuori nainen pitää ottaa ihan yhtä tosissaan, kun vanhempikin nainen. Olisivat vaan ilosia, kun vielä on naisia, jotka jo nuorena haluavat perustaa perheen. Lehdissä kirjotellaan, kuinka uhkaavaa se on yhteiskunnalle, että "lasten tekoa" viivytellään ja viivytellään koko ajan. Lapsettomuus on aina kriisi pariskunnalle riippumatta onko kellossa 20 vai 35 ikävuotta. Jos kiinnostaa, tule kurkkaamaan meidän tarinaa: https://odotuksenodottaja.blogspot.com/
    Tsemppiä teille yritykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla, että olet tykännyt lukea mun blogia. Käyn ehdottomasti kurkkaamassa! Joo samaa ajattelen, että kyllä varsinkin nuoret pitäis ottaa huomioon jos apua tarvitsee kun helposti pienestä avusta kiinni.

      Poista

Lähetä kommentti