Lapsettomuushoidot jatkuu

Elikkä siis tänään 12.3. oli mulla jälkitarkastus keskenmenon jälkeen missä kaikki oli ihan miten pitääkin. Kävin vielä verikokeissa mittauttamassa ferritiinin minkälaiseksi tuo keskenmeno vuoto sen sitten muuttanut.. Lääkärin kanssa oltiin täysin samoilla linjoilla jatkon suhteen eli seuraavassa kierrossa maaliskuun lopulla jatketaan letrozol lääkitystä. Mitään muita apuja ei ole meillä ollut eikä tässä vaiheessa tule, kun tuolla on jo kerran plussa saatu niin sillä myös jatketaan. Itse olin etukäteen näin myös ajatellut toimittavan. Ennen raskautta minulla oli kova kiire jo eteenpäin hoidoissa, mutta nyt on huomattavasti maltillisempi fiilis.



Keskenmenosta on myös toivuttu ihan hyvin jo. Alkuun oli se fyysinen kamppailu ja toipuminen ja sen jälkeen pääsi enemmän asiaa käsittelemään. Nyt tuntuu, että asian kanssa on jo ihan sinut ja ajatus että näitä nyt vain käy monelle. Iso kiitos kaikille joiden kanssa sain tuota kokemusta jakaa ja kuulla muiden tarinoita. Niistä oli ihan mielettömän suuri apu. Yritän olla piinamatta itseäni, että en ala miettiä missä vaiheessa raskaus olisi milloinkin ja näin edes päin. Alkuun kaikki muiden ultrakuvat tai lastenvaate mainokset sai huonon mielen, mutta nyt olen huomannut, että ne eivät enää tee pahaa. Ikään kuin se vauvakuume tulee takaisin ja haluaakin hössöttää tuommoisia.



Onneksi on yllättävänkin kivat fiilikset palata takaisin hoitoihin. Olo ei ole mitenkään katkera tai pettynyt. Ajattelin tehdä ihan oman postauksensa siitä, että mitä mielessä liikkuu tämän kaiken keskellä. Nyt kuitenkin hyvillä mielin eteenpäin ilman stressiä tulevasta. Ainahan on mahdollista ettei uusi plussa näin helposti tule, mutta jossittelu on turhaa ja koitan pysyä luottavaisin mielin. Eihän sitä sitten tiedä jos ei uusi raskaus ala miten se sitten kolahtaa, mutta vain aika näyttää. Ja toisaalta olen ajatellut, että voisi raskautua paremmin kuin ei ole ihan ressipersiinä.. Tai ei ainakaan siitä olisi kiinni onnistuminen. 



Viimevuoden lopulla Nikolla loppui työt mikä toi raskausaikana pientä huolta, että miten tässä nyt pärjätään ja kuinka asiat hoidetaan, mutta nyt Niko on ollut muutaman viikon uudessa työpaikassa ja on viihtynyt hyvin. Vaikka päivät on pitkiä niin nähdään kuitenkin joka päivä eikä vain viikonloppuisin. Senkin suhteen tuntuu asiat nyt rullaavan paremmin elämässä kuin viimevuoden lopulla. Ja helpottaa niin paljon kun ei ole hirveä paniikki ja huoli siitä raskautumisesta. Vaikka nyt on ihan erilainen jännitys sen mahdollisen keskenmenon suhteen.

Tämmöinen pieni päivitys tähän väliin, että missä oikein mennään. Se vähän mietityttää, että kerron raskauden yrittämisestä tänne, mutta tuntuu pelottavalta julkaista raskaus uutiset heti kun itse saa tiedon. Toisaalta tuntuu hassulta se, että ihmiset seuraa tullaanko raskaaksi ja saa tiedon siitä viikkoja myöhemmin. No onhan toisaalta muitakin aiheita mistä voi kirjoittaa.

Olisi mukava kuulla keskenmenon jälkeen hoitoihin paluusta ja miten uusi raskaus on sujunut? 
Mukavaa tiistaita kaikille, kohta on kevät!

Kommentit

  1. Sä oot saman ikänen ku minä, etkö koe olevas vähän liian nuori lapsen hankintaan? Oot vielä itekkin lapsi. Miksi kiirehtiä kun on koko elämä aikaa? Miksi ette nauti elämästä ensin kahdestaan, kaikelle on aikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentista vaikka se vähän erikoinen on. Ensinnäkin se, että sä oot samanikäinen kuin mä etkä koe olevasi valmislapsiin ei tarkoita etten mä voi olla valmis niihin? Mä olen todella todella iloinen että mun 'vauvakuume' on tullu nuorena ja mahdollisuudet raskautua on paremmat. Entiedä etkö hoksaa jo blogin nimestä meidän lapsettomuus taustaa. Jos on jo 20 vuotiaana vaikeuksia mikä ihmeen järki olisi odottaa vielä myöhempään. Jokainen meistä toimii kuten omassa elämässä parhaaksi katsoo. Joskus todella toivoisin että hyvä vanhemmuus olisi iästä kiinni jos se on sun pointtis et nuori on automaattisesti huono kasvattaja.. Enemmän kyllä kuullut sen kun ihmiset katuu sitä et ovat odottaneet liian myöhää joten en näe ongelmaa olla ajoissa asian suhteen. Pelkkä ikä kun ei ihmisistä ihan kaikkea kerro ni ei sen perusteella kannata muita alkaa kyseenalaistamaan kuitenkaa :) Eli vastaus kysymykseesi on, että ei en todellakaan koe olevani liian nuori äidiksi!

      Poista
    2. No olipas hieman tökerö kommentti. 20v on parhaassa lapsentekoiässä biologisestikin. :) Anna mennä vaan ja tsemppiä <3
      Löysin sun blogin tässä omissa hoitoahdistuksissani, käy kurkkaamassa mun blogi jos kiinnostaa. Tsemppiä ja iso hali <3

      Poista
    3. Minäpä käyn kurkkaamassa! Tsemppiä sinne myös :)

      Poista
  2. Koin keskenmenon viime syksynä rv 10+1. Aluksi tuntui että sain ajatukset aika piankin koottua sen jälkeen ja lähdin täydellä tohinalla metsästämään uutta plussaa. Kun sitä ei muutamaan kuukauteen kuulunut, niin romahdin uudestaan. Sitten jätin yrittämisen vähemmälle ja tulinkin raskaaksi. Nyt jatkuvasti pelkään uutta keskenmenoa. Nää on tosi ristiriitaisia juttuja.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ikävä kuulla keskenmenostasi.. Tuo itseä jonkinverran jännittää tuleeko plussa tai mitäs jos se tulee ni onko kuinka paniikki sitten.. Osaako sitä ollenkaan nauttia tai luottaa.. Toivottavasti menee kaikki nyt hyvin sielä ❤️

      Poista

Lähetä kommentti