Iskä ❤

Tämä vuosi on ollut blogini puolella hiljaisempaa mitä olin suunnitellut. Keskenmenon jälkeen oli hieman hakusessa mistä aiheista lapsettomuuden ulkopuolelta kirjoittaisi. Taukoa kun kertyi siinä ennenkuin hoidot jatkuivat. 

Alkuvuodesta kuitenki elämä sai toisenlaisen suunnan ja blogi jäi samalla sivuun. Elämässä oli menossa iso muutos ja pitkä kevät oli edessä josta oli tulossa rankka. Tilanteesta en halunnut kirjoittaa ennenkuin vasta myöhemmin ja tuntui hölmöltä kirjoittaa vain jotain pakosta. Blogini on aito ja kerron avoimesti elämästäni siksi koin paremmaksi olla hiljaa ja palata siihen mitä on tapahtunut enkä ns. ylläpitää jotain kulissia, että hyvin menee. 

Alkuvuonna iskä oli alkanut voimaan ajoittain heikosti. Oli huonovointisuutta,ruokahaluttomuutta, väsymystä yms.. Voisi sanoa, että jonkun kohdalla jo tuo voisi herättää ajatuksia onko kaikki hyvin, mutta iskä ei varsinaisesti aina pitänyt huolta itsestään. Söi vähän miten sattuu ja mitä sattuu. Usein huono olo meni sen piikkiin et on tainnut jäädä ruoka taas välistä. Iskä oli myös laihtunut mitä en itse huomannut ennenkuin asiasta mainitsi ja iskä oli aina ollut tosi hoikka muutenkin. Yksi outo oire oli, mistä iskä kävi myös lääkärissä. Hänelle nimittäin noin 1-2 krt kuukaudessa tuli kuume ja kauheasti oksenti limaa. Kuten sanoin iskä kävi tästä lääkärissä ja kaiken todettiin olevan kunnossa ja olevan vain "perus röökimiehen juttua". Lisään vielä, että jälkikäteen oli helpompi yhdistää satunnaiset oireet tilanteeseen kaikki yksittäisinä ja silloin tällöin ilmenevinä olisi kaikki voinut olla ihan normaaliakin. 

Helmikuussa sisko tuli Lahteen viikonlopuksi ja mentiin iskän kanssa hakemaan häntä ja kummipoikaa asemalta. Käytiin matkalla kaupassa ja sisko sanoi kesken ostosten, että iskä on muuten vähän kellertävä, eikö olekin? Tämä hetki jää varmasti ikuisesti mieleen koska sisimmissä pystyi jo arvaamaan että nyt on huonoa luvassa. 

Siinä sitten pohdittiin ja maalailtiin piruja seinille Google laulaen mikä kaikki mahdollinen voisi olla vialla. Iskällä oli parin päivän päästä lääkäri (muusta syystä) ja siellä otettiin puheeksi keltaisuus. 

Lääkäri ei ottanut juuri kantaa keltaisuuteen, mutta laittoi lähetteen PHKS sen asian tiimoilta miksi iskä lääkärissä oli. Muutaman mutkan kautta iskän lääkäri ajan aamu koitti (27.2), mutta iskä ei tuonne lääkäriin enää päässyt. Iskällä oli siis jalat todella kipeät ja kävely ei meinannut enää luonnistua. Lopulta iskä soitti ambulanssin mikä vei hänet päksiin. 

Siitä se alamäki meidän kaikkien elämässä sitten lähti. Vain parissa tunnissa iskältä oli otettu verikokeet, ultra, kuvattu ja diagnoosi oli valmiina. Maksasyöpä. Eikä mitään voida enää tehdä.(Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli paksusuolensyöpä mikä oli levinnyt keuhkoihin ja maksaan). Olin kotona, kun iskä soitti ja kertoi uutiset. Se paniikki ja ahdistus mikä puhelun päättyessä tuli oli jotain sanoinkuvaamatonta. Tilanne oli täysin uusi tietenkin en ollut ennen ollut tilanteessa missä tiedän, että joku tulee menehtymään enkä ollut menettänyt vanhempaa. Vielä paripäivää aiemmin olin yrittänyt luoda toivoa, että kun saadaan iskä tolpilleen lähetään ostamaan uutta autoa kesää varten. 

Iskä pääsi samana päivänä takaisin kotiin. Iskälle oli erittäin tärkeää olla kotona ja sairaalaan hän ei halunnut lähteä kuolemaan. Iskä oli ensin kotona ja myöhemmin siirtyi siskon luokse loppuajaksi. Tuo aika ennen iskän kuolemaa oli oikeastaan vain selviytymistä henkisesti. Nautittiin loppuajasta, oltiin paljon yhdessä, juteltiin, iskä puhui paljon omista muistoista ja tapahtumista mistä ei ennen ollut puhetta. Positiivista tilanteessa oli se, että pystyttiin keskustella millaiset hautajaiset iskä haluaa. Kuoleman jälkeen on niin paljon asioita hoidettavana, että oli todella hyvä ettei tarvinnut mitään järjestelyjä arpoa tykkäisikö iskä tästä vai ei. 

Iskän kunto pysyi melkein loppuun asti hyvänä tilanteeseen nähden. Ei ollut suurempia kipuja tai muita monia ongelmia joista meitä oli varoitettu. Iskä oli tosiaan siskon tykö missä sisko hoiti iskän loppuun asti, kuten oli iskälle luvannut 💜Välissä oli viikon sairaalassa, mutta kunto meni sielä vain huonommaksi ja iskä teki päätöksen siirtyä saattohoitoon. Eli vain kipuja helpotettiin,mutta mitään mikä olisi voinut pidentää elinaikaa ei enää tehty. Vain viimeiset pari päivää iskä oli jo muissa maailmoissa. Muuten oltiin ja elettiin kuin koko syöpä mörköä ei olisi olemassakaan. Loppu oli aika raskas. Diagnoosista iskän kuolemaan meni alle 2kk ja koko ajan piti henkisesti selviytyä ja taistella. Iskän aikana halusi yrittää olla normaali ja pirteä. Tämä kaikki purkautui tietenkin heti aina kotiin päästyä ja no itketty on paljon. 

Iskän tila romahti hetkessä ja onneksi pahin vaihe oli ohi muutamassa päivässä. Tuossa hetkessä kuolema oli armollinen ja kaunis hetki. Sen hetkinen tila ei ollut enää elämisen arvoinen ja iskä pääsi pois tuskistaan. Oltiin siskon kanssa läsnä iskän lähtiessä parempaa paikkaan 3.4.2019 💜 

Iskän kuoltua oltiin Nikon kanssa siskon luona muutama päivä. Järjesteltiin hautajaisia ja muita iskän asioita. Hautajaiset vietettiin pääsiäisen aikaan. Suoraan sanottuna fiilis hautajaisista on aika kaksijakoinen. Tavallaan ne oli juuri kuten iskä toivoi. Oli iskän toivomat biisit ja muuta. Hautajaisia edelti aikamoinen draama ja tuli aika taivaan täydeltä paskaa niskaa. Joillekin ihmisille empatia ja sympatia ovat täysin vieraita käsitteitä. Ja ihmiset ei aina halua nähdä kuin oman napansa. Hautajaisissa valitettavasti sama meno jatkui ja suorastaan toivoin ettei iskä sitä ole ollut näkemässä missä lie kulkeekaan. Tiedä sitten tiesikö iskä paremmin kuin me kun esitti toiveen, että uurnan laskuun osallistuu vain minä ja sisko. Tosin eipä suvusta kaiken tuon jälkeen muita olisi paikalle enää pystynyt enää pyytämäänkään. Ainakin se tilaisuus meni niinkuin iskä toivoi. Elämän käännekohdissa ihmisten todellinen luonne paljastuu ja toisaalta hyvä niin. Tilaisuus oli kaikesta huolimatta kaunis ja koskettava. Harmittaa ettei kaikki jotka kutsuttiin päässeet paikalle ja vielä enemmän se, että paikalla oli ihmisiä joita ei oltu kutsuttu. 

Nyt iskälle on jätetty hyvästit ja asiat on kaikkinensa hoidettu. Suru ja ikävä on mukana lopun elämän, mutta jotenkin mulla on vahva olo, että iskä on kuitenkin aina läsnä kun häntä tarvitsen. Olen erittäin kiitollinen meidän läheisistä väleistä mikä ei ole ollut läpielämän ja iskän tuesta ja viisaista sanoista. Iskä tulee aina olemaan omalla tavallaan  mukana meidän elämässä ❤ 

Loppuun vielä suuri kiitos kaikille muistaneille. Erityisesti kiitos siskolleni Katjalle, kun hoiti iskän loppuun saakka. Me ollaan oltu siskon kanssa horjumaton tuki toisillemme ja ilman siskoa mistään ei olisi tullut mitään. Tämä kokemus yhdisti meitä entistäkin enemmän, sisko on maailman huikein ja rakkain tyyppi.  

Ps. Rakastakaa ihmisiä teidän ympärillä,ja valitkaa siihen oikeet tyypit! 

toissa kesän Porvoon reissu 

Vaan ylitse kaikkien kyynelten,tuhat muistoa meitä lohduttaa. Ne tallessa päivien menneiden, tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.