Sieltähän ne kuukautiset taas jälleen kerran tuli. Toinen letrokierto on siis päättynyt. Kierto oli 27 päivää eli päivän lyhyempi kuin normaalisti. No eipähän ehtinyt juuri jännäilemään. Kierron alku ei juuri yllättänyt kun minkään näköisiä raskaus oireitakaan ei ilmoilla ollut. Pakko kyllä myöntää, että ottaa aika paljon päähän tää koko touhu taas vaihteeksi. Jotenkin keskenmenon jälkeen olin todella positiivinen ja olo oli toiveikas uudesta onnistumisesta. Olihan kerran jo onnistanut. Nyt fiilis on kyllä aivan päinvastainen. Tuntuu, että tärppi taisi kuitenkin olla vain hyväonninen sattuma eikä muuta. Kun aloitimme letrot uudestaan olin niin varma et miksi ihmeessä ne ei toimisi uudestaan. Nyt olen jo varautunut seuraavaan hoitomuotoon, mutta tehdään siitä sitten oma postauksensa kun se on ajankohtaista.
En oikein tiedä millä fiiliksellä tässä pitäisi olla. Toisaalta surettaa ihan hirveästi ja toisaalta on semmoinen vitut tästä ja nyt taistellaan vaan eteenpäin. Tuntuu, että jos alan surra liikoja niin luovutan. En koe, että voisi jaksaa muuta kuin positiivisella energialla, mutta eipä se ainakaan lopputulosta muuta vaikka miten yrittää olla iloisena asian suhteen. Nää on näitä hetkiä, kun kaipaa sitä aikaa ennen tätä kaikkea, mutta uskon, että kaikella on syynsä ja tämä kaikki on varmasti sen pienen ihmeen arvoista.
Kaikki fiilikset kuuluu asiaan ja haluan tuoda tännekkin näitä negatiivisiakin tunteita julki. Meillä on vielä kaksi kiertoa letroilla jäljellä. Juurikaan en onnistumiseen näillä jaksa mitenkään enää uskoa, mutta poli on jokatapauksessa kohta kesätauolla eikä tässä mikään etenisi. Onhan ne tyhjää paremmat, kai. En ole vähään aikaan jaksanut rautaa syödä, kun ei ne arvot siinä juurikaan kohene, mutta nyt ajattelin alkaa taas syömään niitä jos se vaikka auttaisi.
Kohta on juhannus ja jos tulisi takaisin taas ihanat kesä kelit. Aika menisi paljon mukavemmin rannalla auringosta nauttien. Huomenna rippijuhliin ja maanantaina alkaa taas letrot. On se ihmisen mieli niin kumma. Vaikka uskoa ei jaksa silti samaan aikaan koittaa miettiä heti uutta kiertoa ja mitä voisi tehdä paremmin? Ei auta jäädä liikoja synkistelemään. Elämässä kuitenkin kaikki asiat hyvin ja monta syytä olla kiitollinen. Ja nyt jo on paljon positiivisempi fiilis kun saa ajatuksia purettua ulos. Ja mulla on huippu lähipiiri, etenkin mies joka on heti tukemassa ja yhdessä stempataan kohti uutta yritystä.
Mitenkäs lukijoiden hoidot sujuu? Tiedän monen samaistuneen pettymyksen ja epäonnistumisen tunteisiin, täytyy vain löytää keinot niiden käsittelyyn ja jaksaa eteenpäin. Kyllä me tästä vielä noustaan 💙
Kommentit
Lähetä kommentti