Elikkä kuten otsikosta voi varmasti päätellä mä olen saanut töitä. Elämäni ensimmäinen työpaikka.
Palataan ajassa hieman taaksepäin. Alle kaksiviikkoa sitten mun ystävä kävi työhaastattelussa ja sai töitä. Hän sattui kuulemaan, että työtä saattaisi olla muillekin vielä tarjolla ja vinkkasi mulle tästä. Mä en tuossa vaiheessa varsinaisesti vielä etsinyt töitä, mutta kiinnostuin ajatuksesta kuitenkin. Ajattelin ettei se ota jos ei anna ja päätin soittaa paikan esimiehelle heti. Soitin elämäni ensimmäistä kertaa työpaikasta ja sovittiin haastattelu. Tämän viikon maanantaille. Maanantai aamuna sitten lähdin törkeässä helteessä tuonne pitkästä aikaa jopon kanssa liikenteeseen kohti haastattelua.
Haastattelu oli suht nopea tai paljon lyhyempi mitä kuvittelin. Multa kyseltiin mitä olen tähän mennessä tehnyt, esiteltiin paikkoja ja hieman kerroin itsestäni. Haastattelu oli ohi ja sovittiin, että palataan perjantaina asiaan. Kotimatkalla mietin olisiko minulla mahdollisuuksia vai ei. Jäin käsitykseen, että muitakin haastateltavia oli tällä viikolla vielä tulossa. Ajattelin, että varmasti minun edelle menevät koska mulla ei ole työkokemusta. Haastattelu oli muutenkin niin lyhyt, että tuli ehkä semmoinen fiilis jopa, että olinkohan heti sössinyt jotain ja annoin huonon kuvan itsestäni kuitenkin. Menin haastatteluun mahdollisimman rentona ja omana itsenäni. Ajattelin sen olevan paras koska jos työ natsaa ei sielläkään mitään roolia voi ylläpitää.
Perjantai tuli ja päätin soittaa. Minua jännitti aivan hulluna ja olin varautunut siihen, että työnhaku jatkuu. Ilokseni kuitenkin sain työpaikan joka alkaa nyt maanantaina. Soppari on alkuun 3kk ja voi sitten jatkua jos töitä piisaa. Työ on tehdastyötä ja aamuvuoroa 8-16, ma-pe.
Miksi haen töitä kesken opiskelujen?
Kuten sanoin alussa, en tuossa vaiheessa ollut hakenut ensimmäiseenkään työpaikkaan vielä. Työnhaku ja tarve oli lähinnä vielä ajatuksen tasolla. Kuitenkin meillä on tiedossa, että ensikuussa meidän lapsettomuushoidot etenevät ja samalla myös kallistuvat. Haluan osallistua hoitojen kustannuksiin ja ne on huomattavasti helpompi kustantaa kun ei tarvitse murehtia syödäänkö pelkkää makaronia sitten jos ja kun tuleekin yllättäviä lisäkustannuksia.
Lisäksi, mieheni nykyisessä työpaikassa tulot menee hieman eritavalla ja kela ei maksa mulle enää asumistukea. Minkä takia myös työnhaku olisi ollut jopa pakko. Kela homma selvisi vasta tuon ensimmäisen haastattelun jälkeen jonka takia laitoinkin pari työhakemusta jos ei olisi töitä tullut. Aika hyvin asiat siis järjestyi tällä kertaa. En sano, että en käy lukiota nyt loppuun tai se ei olisi tärkeä, mutta mä haluan asua mun kodissa ja pystyä käymään kaupassa ja erityisesti en halua, että meidän hoidot viivästyy rahan takia. Välillä on vain pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Jännittää hurjasti tuleva. En ole koskaan ollut töissä eli ihan uuden asian äärellä ollaan. Olen kuitenkin tosi innoissani ja odotan mitä uusi arki tuo tullessaan. Uskon, että tekee myös pääkopalle tosi hyvää, että 8h päivässä voi ajatella ihan muita juttuja kun vaikka vaan hoitoja. Ja tulee rytmiä muutenkin elämään. Hieman mietityttää missä vaiheessa otan puheeksi hoidot, ja miten, mutta uskon, että asia järjestyy kyllä. Koen helpommaksi olla suora ja sanoa mikä on homman nimi, kuten Niko on myös aina tehnyt kun keksiä joka kuukausia poissaoloille syytä.
Kaiken kaikkiaan olen kyllä ylpeä itsestäni ja siitä, että tartuin mahdollisuuteen ja kokeilen jotain uutta. Todella hyvä tuuri, että työpaikka löytyi oikeastaan heti. Vaikka työ kestäisi vain tuon 3kk se on oikein hyvä alku ja auttaa meitä tämän hetkisessä tilanteessa kuitenkin. Ja aina työkokemus on eduksi.
Toivottavasti sun tulevaan viikkoon liittyy jotain uutta ja jännittävää🙏
Kommentit
Lähetä kommentti