Pistoshoidot ovat alkaneet

Elikkäs letrot oli  ja meni. Pidettiin yksi välikierto joka venyi kuudella päivää. Ja nyt tästä kierrosta aloitettiin pistokset. Kävin ultrassa ja pistosopetuksessa tuossa kp 4 ja pistokset alkoivat eilen kp 5. 
Mulla on lääkkeenä Menopur 75iu. Sitä pistän 8 päivää nyt. Aina illalla kello 19. Ensiviikon keskiviikkona on ultra ja katsotaan mikä tilanne on. Ja suunnitellaan irrotuspiikin pistosajankohta ynnä muu. Ovulaatiosta  kahdenpäivän päästä aloitan tukilääkkeen ilmeisesti Lugesteron kuitenkin käytössä. Viimeksi muistin, että olisi Terolut kun puhuimme molemmista. 

Eilen oli siis ensimmäinen pistos. Tuo Menopur on semmoinen itse sekoitettava lääke missä kuiva-aine ja injektioliuos ovat erikseen ja ne pitää yhdistää. Kävimme polilla tätä harjoittelemassa. Viime hetkellä kuitenkin mua alkoi aika paljon jännittämään tuo pistäminen ja tuntui, että en muista ollenkaan miten tämä toimii. Onneksi olin varautunut ja otin Nikon tuohon opetustilanteeseen mukaan. Niko sitten sekoitti tuon lääkkeen ja auttoi muutenkin siinä hetkessä tosi paljon. Auttoi kun toinen pysyi rauhallisena ja tiesi mitä tehdä, kun itsellä paniikki meinasi ottaa vallan koko hommasta. Ymmärrettävää minusta kuitenkin ,että uusi asia, lääke ja muutenkin en ole piikittänyt itseä enkä tiennyt yhtään miltä se tuntuu. 
Pistos pistettiin ja se meni oikein hyvin. Alkuun tuntui pientä painetta, en tosin ole varma tuliko se lääkkeen laitosta vai siitä että puristin ihoa niin lujaa kuin pystyin, ettei se piikki tuntuisi. Muuten ei tuntunut miltään. Aluksi ajattelin, että alkaa kirvelemään, mutta luulen, että vain sekunnin tuntui siltä koska olin etukäteen sitä miettinyt, kun osa sanoi, että se kirvelee. Sanoisin, että monesti verikoe on tuntunut ilkeämmältä, joten ei hätää sen suhteen. 



Fiilikset on hirmu vaihtelevat tämän hoidon suhteen. Menee ajatukset ihan laidasta laitaan. Välillä pelottaa ja mietityttää paljon jos tämäkin on kaikki ihan turhaa. Mitä jos me laitetaan paljon rahaa hukkaan tai odotamme jotain sellaista mitä ei ikinä vain tule. Teemme kaiken ja turhaan. En ole kysynyt kuinka monta kertaa tätä kokeillaan koska en oikeastaan halua kuulla vastausta. Menen lääke ja kierto kerrallaan. Ajattelen, että nyt on taas edes vähän paremmat mahdollisuudet ja se riittää. Nuo ajatukset on välillä ahdistaviakin, mutta onneksi noita tulee suht vähän. Suurimmaksi osaksi odotan innolla ajan kulumista ja mietin, että pian päästään vauvan vaate ostoksille ja haaveilen kaikista niistä pienistä söpöistä jutuista. 

Asiasta kukkaruukkuun kun kävin noin kuukausi sitten siellä rautainfuusiossa niin nyt otettiin verikokeet ja ferritiini oli yli 200! En voi sanoin kuvailla kuinka helpottunut oloni oli kun nyt vihdoin se asia saatiin korjattua eikä onnistuminen jää siitä kiinni. 

Tässä kirjoituksen välissä menen kohta pistämään piikin numero 2. Vaikea keskittyä kirjoittamaan kun huomaan, että jännitys kasvaa kun kello lähenee 19. Tuntuu, että koko pää tyhjenee ja koko kroppani on ihan jäykkänä jännityksestä. Mielenkiinnolla odotan helpottaako tämä jollain kerralla ollenkaan?

Toinen pistos takana. Kyllä siitä pieni paine tulee kun laittaa lääkkeen eteenpäin, mutta heti helpottaa kun sen on saanut menemään. Onneksi ei kirvele. Enää 6 pistosta jos ei lisää tarvita. Nyt vain odotellaan ultraa ja sitten nähdään mikä on tilanne. Jännittää kuinka käy. Tällä hetkellä hyvä olo ja on ollut apua kun on ollut ihmisiä ympärillä joidenka kanssa jakaa ajatuksia ja kuulla muiden omia kokemuksia. Myös olemme saaneet useilta tsemppi viestejä ja se tekee olon todella kiitolliseksi aina kun joku laittaa viestiä, että aidosti toivoo meidän onnistuvan. Kiitos niistä 💛 Jos et vielä seuraa mun ig tiliä niin katamariia_ on aina ajankohtaisesti infot mitä tapahtuu milloinkin. Eilenkin piti jo kirjoittaa blogia, mutta ei vain millään jaksanut enää töiden jälkeen ja ilta meni panikoidessa. 

Tätä tällä kertaa. Omia kokemuksia saa edelleen jakaa jos siltä tuntuu. Päivittelen kuulumisia ja ainakin yksi postaus tulee hoitojen kustannuksista sitten kun tiedän eurolleen paljon meni rahaa tähän kiertoon.  


Kommentit

  1. Eksyin blogiisi ja pysähdyin lukemaan. Halusin vain toivottaa tsemppejä hoitoihin, ja valaa uskoa onnistumiseen. Pahinta mitä vo tehdä on menettää toivonsa, koska silloin menettää jaksamisensa! Meille tuli terve tyttö vuosien hoitojen jälkeen samanlaisessa tilanteessa kuin teilläkin. Jälkikäteen jos voisin itselleni jotain sanoa, se olisi että jaksa toivoa, niin yrittäminen on helpompaa! Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä, tää on välillä tämmöistä aallokkoa fiiliksien kanssa. Onneksi pääosin menee hyvin 😊

      Poista

Lähetä kommentti