Pistoshoitokierros #2

26.11 tänään oli polilla käynti jossa ultrattiin sekä sovittiin tämän kierron suunnitelmat ja jatkoa käytiin läpi. 
Tänään on kp 4 ja huomenna kp 5 alkaa siis pistokset. Mennään samalla kaavalla kuin edellisessä ensimmäisessä kierrossa eli ovulaation tukena Menopur 75 IU annostuksella 8 päivää. 
Sitten Pregnylillä 5000 IU munarakkulan irrotus ja sitten kiinnittymisen tueksi Terolut 10mg x2 , 12 päivän ajan. 

Kyselin erilaisia vaihtoehtoja lääkkeille ja annostuksille, mutta ainoa mitä olisi voinut tehdä toisin olisi tehdä inssi ja lääkärin kanssa oltiin samoilla linjoilla, ettei usko olevan inssistä hyötyä kun siittiöt terveet joten mennään samalla kaavalla. Lääkkeet kuitenkin toimi vaikka en raskaaksi tullut joten myöskään annostuksia ei muutettu. Itse olisin ollut valmis siihen, että voi kypsyä kaksikin munarakkulaa, mutta lääkäri sanoi, että jos lääkkeitä nostetaan todennäköisemmin niitä kypsyy sitten  liikaa ja koko hoito keskeytetään. Eli mennään sitten tällä kaavalla. Uskon kyllä, että lääkäri tietää mitä tekee. Itse vain tulee pohdittua eri vaihtoehtoja koska edellinen kierros ei myöskään plussaa tuonut. Eli ihan kauheasti odotuksia ei ole tähän kiertoon, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. 

 Tässä vaiheessa muistutan, että olen tehnyt erillisen postauksen kyseisten lääkkeiden hinnoista. Jos ne kiinnostaa niin käy toki lukemassa.  



Jatko
Puhuimme lääkärin kanssa jo jatkosta ja sovimme, että kokeilemme vain tämän kerran enää tätä pistoshoitoa ja sitten laitetaan lähete IVF jonoon. Olimme samaa mieltä, että tällä hoidolla on paljon huonompi onnistumisprosentti verrattuna IVF joten ei ole järkeä maksaa tästä tämän enempää. Itse olin täysin samoilla linjoilla, että tällä se tärppää ja jos ei niin sitten ei. IVF:llä saadaan samalla sitten paljon arvokasta tietoa joten koen sen paljon fiksummaksi vaihtoehdoksi. 

Iloisia uutisia saatiin myös tähän liittyen. Eli aiemmin kun olin siinä käsityksessä, että jos joudumme siirtymään Helsinkiin (Tilkka) niin hoitokontakti päättyy Lahdessa kokonaan. Näin ei kuitenkaan ole, eli päävastuu on edelleen Lahdessa, ainoastaan punktio ja alkionsiirto tehdään Helsingissä. Tämä oli todella huojentava tieto itselle koska päksissä on pieni vastaanotto ja kaikki on tulleet jo tutuiksi. Täällä mulla ei ole oikein edes fiilistä, että menisin lääkärille. Helsingissä oletan ainakin homman menevän niin, että vaikka joka kerralla on erilääkärit ja hoitajat vastassa. Varmasti ammattitaitoa löytyy, mutta on silti jotenkin turvallinen olo, että mukana on jatkossakin ihmiset jotka tunnen ja tiedän toimintatavat. Aina on mun mielipiteitä ja toiveita kuultu. Myös ihan arjen suunnittelun takia tämä on paljon käytännöllisempi tapa, ettei tarvitse ajaa 1h 30min suuntaansa  viidenminuutin ultran takia. Ainoa mikä tietysti on kurja on, että IVF jono on pitkä eikä siihen pääse, jos hoidot ovat kesken. Jono on noin 3-4kk tällä hetkellä ja siihen pääsemme ilmoittautumaan siis vasta tämän kierron päätyttyä. Mutta hyvään saumaan sinänsä tulee tämä ensivuodelle kun Helsingin päässä muutto saatu tehtyä ja jonoja purettua. Lääkäri kertoi, että tässä oli aika kun Lahdesta sai mennä Helsinkiin vain yksi pariskunta per viikko. Nyt jonoja on jo karsittu hienosti eteenpäin. 

Eli nyt mennään näillä ja toivotaan tietysti parasta. Ensi tiistaille on varattu ultra ja sitten tiedetään toimiiko pistokset. Mulla tosiaan näkyi edelleen se vanha kysta siellä. Mittojensa puolesta lääkäri sanoi, että se on lyyhistynyt kyllä, mutta aina on riski, että se jotenkin on aktiivinen ja tuottaa jotain (?) hormonia eikä lääkkeet toimi. Sanoin kuitenkin, että otetaan riski nyt ja kokeillaan. Mulla on viimeksi heinäkuussa ollut täysin normimittainen kierto (28) ja tämä kysta on todennäköisesti juuri vaikuttanut siihen, että kierrot ovat heittäneet paria päivää pidemmäksi. Selvisipä sekin, kun itse ajattelin, että lääkkeet sotkenut kroppaa. 

Tämän hoidon varassa tällä erää nyt kaikki ja toivotaan parasta. Laitelkaa kommenteilla omia kokemuksia tulemaan! 

Kommentit

  1. Hei,

    kiitos kun jaat kokemuksia lapsettomuushoidostanne. Tässä asiassa vertaistuki on kullan arvoista.
    Olen itse 28-vuotias ja olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta 1,5 vuotta ja viimeisten 6 kk aikana olen käyttänyt letrozolia.
    Sain elämäni ensimmäisen plussan lokakuun alussa, mutta matto vedettiin jalkojen alta kun sain varhaisen keskenmenon. Se otti yllättävän koville ja pahensi jo olemassa olevaa pessimistisyyttäni.

    Tänään kävin 1. inseminaatiota varten ultrassa (edellinen kerta oli viime perjantaina) ja sain kuulla, että munarakkulat ovat vieläkin pienet (11-12mm). Letrojen vaikutus on jostain syystä heikentynyt minulla, vaikka syön jo tupla-annosta ja ne eivät enää saa minulle vastetta aikaan. Ovuloin luonnostani myöhään (kp 25-->) ja letrot ovat tähän saakka saaneet minulle ovulaation aikaan jo kp 17. Munarakkuloita on paljon, mutta ne poloiset eivät tunnu osaavan päättää kenestä tulee johtava yksilö ja sen takia kierto venyy ja venyy..
    Pakko myöntää, että otti koville kuulla asiasta ja olenkin ehtinyt kirota kroppaani paljon. Lapsettomuushoidoissa oleminen ja negatiiviset uutiset alkavat verottaa minua paljon ja siksi huomaan etsiväni vertaisten kokemuksia netistä.

    Seuraavan kierron (joka alkaa luoja tietää milloin..) aikana joudun käyttämään vielä letrozolia, mutta jos siinä kierrossa vastetta ei taaskaan tule, niin pääsen/joudun aloittamaan pistoshoidot. On siis mukava kuulla kokemuksiasi asiasta, vaikka toki tätä ei toivo kenellekään. Olen lukenut blogiasi jo kesästä saakka, mutta vasta nyt uskalsin kommentoida itse jotain.

    Kovasti onnea teidän yritykseen!

    T. Pauliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, olen pahoillani keskenmenon johdosta.. Olen pari kertaa kuullut tästä, että yhtäkkiä letrot menettävät tehonsa. Tässä näkee tuon kropan mystisyyden. Miksi pitää koittaa vielä kerran letroja? Voisiko ehdottaa letrojen rinnalle jo pistoksia ettei tulisi hukka kiertoa kun osaa nyt kuitenki ennakoida ettei ne välttämättä tule yksinään riittämään? Tsemppiä kuitenkin pistoshoidot eivät ole niin iso muutos miltä se aluksi tuntuu. Rahallisesti enempi eroa. Niitä ei siis kannata jännittää etenkään inssiin kun määrät pieniä!

      Poista
  2. En itse asiassa tiedä, miksi seuraavallakin kerralla pitää käyttää letroja. Kai siksi, että se osuu juuri joulun ajalle tai kenties he haluavat vain katsoa, onko tämä letrojen toimimattomuus nyt ihan pysyvä olotila. Melkein toivon, että letrot eivät toimisi seuraavassa kierrossakaan, jotta pääsisi taas etenemään asioissa ja jotta saisi todisteen lääkäreille siitä, että jotain on nyt pielessä.

    Nieleskelin tänään kyyneliä pukiessani päälle siellä lääkärissä, enkä siksi pystynyt kysymään kuin pakolliset asiat. Olemme julkisella puolella hoidoissa ja minulla vaihtuu lääkäri lähes joka kerralla. Jokaisella tuntuu olevan hieman eri ajatuksia minun tilastani ja tietyllä tavalla olen lannistunut jo ovesta sisään kävellessäni. Tämän vuoden aikana olen saanut kuulla minulla olevan endometrioosin, adenomyoosin ja hieman pco-tyyppisen munasarjan, mutta samalla joidenkin mielestä näitä ei minulla ole. Tämä turhauttaa ja lannistaa.
    Kuitenkin, jos olen ymmärtänyt oikein, niin meidän hoitopolku olisi sama kuin nyt on minulla sitten esim. tuo endo tai ei. Itse kaipaan kuitenkin tietoa omasta kropastani ja ehkä toivoisin, että saisin syyn sille miksi meillä ei tärppää, ainakaan helposti. Kaikista noista suullisesti kuulemistani diagnooseistani huolimatta Omakannassa ainut diagnoosi on edelleen "määrittelemätön naisen hedelmättömyys".

    Phuuhh... Pahoittelut avautumisesta. Tänään tämä asia on jotenkin saanut elämää suuremmat mittakaavat. Onneksi ensi kuussa on edessä muutto ja joulupuuhat, niin saan muutakin ajateltavaa kuin munasarjojeni sielunelämän :D



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että toi on kyllä erikoista toimintaa! Toisaalta joo ehkä parempi kokeilla letroja ihan yksinään, että voidaan varmistaa just se, että nyt on mentävä eteenpäin. Jos haluat mulle saa laittaa vaikka ig tai facebookissa viestiä jos haluat jutella tai kysyä jotain henk. koht 😊

      Poista
  3. Kiitos tarjouksesta, mielelläni tartun siihen. Olen ystäväpiirieni ainut lapsettomuushoitoihin joutunut ja olen suoraan sanottuna todella yksinäinen tämän asian kanssa. Vika on omani, sillä en halua jakaa tätä asiaa kavereilleni, joilla ei ole kokemusta tästä asiasta. Asia on minulle niin herkkä, että en halua kuulla yhtään "älä stressaa"-tyylistä kommenttia. En myöskään halua saada optimistisia kannustuksia ihmisiltä tai joutua selittämään näitä lapsettomuusteeman kummallisia lyhennyksiä (OI, IVF yms.).

    Olen yllättynyt niistä tunteista, joita tilanteemme on minussa synnyttänyt ja tällä hetkellä suojelen itseäni pitämällä suuni kiinni. Samaan aikaan minulla on kuitenkin todella voimakas tarve vertaistuelle, koska ei tällaista prosessia halua käydä täysin yksin läpi. Onneksi on sinunkaltaisia rohkeita naisia, jotka pystyvät kertomaan avoimemmin omasta tilanteesta. Auttaa tietää, että muitakin on samassa tilanteessa.

    Pidän tavastasi kirjoittaa ja sitä, miten suhtaudut tähän lapsettomuusasiaan ja esim. keskenmenoosi. Toki ymmärrän, että blogiin ei halua (eikä tarvitse) avata kaikkia tunteita/ajatuksia. Sinulla on samantyylinen lähestymistapa näihin juttuihin mikä itsellänikin on, joten jään ehdottomasti seuraamaan teidän "matkaanne".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Blogin kirjoittaminen vaikeistakin aiheesta on ollut hyvä tapa purkaa itselle mutta ennenkaikkea on tajunnut kuinka tärkeää sen lukeminen on myös muille! Juuri vertaistuen saaminen. Palaute on ensisijaisen tärkeää koska siitä saan hirvittävästi motivaatiota ja muistutuksen siitä, että tämä ei ole turhaa rustailua vaikka välillä siltä tuntuukin. Laita ihmeessä rohkeasti minulle viestiä ig katamariia_ ja facebookissa on myös Suljettu simpukka vertaistukiryhmä jossa saa jakaa kokemuksiaa ja etenkin kuulee hyviä neuvoja :)

      Poista

Lähetä kommentti