Moi mä oon Katariina, mutta mua kutsutaan aina lempinimillä. Pienestä asti porukat kutsu mua Riinaksi. Kaverit/sisarukset ja koulu/työpaikka Kataksi/Katzuksi.
Mä asun Lahessa ja oon aina asunut.
Mä oon 21 vuotias, tosin täytän tämän kuun 29. päivä 22 vuotta. Nykyään synttärit ei oo kyllä kovin kummosia toisinku teininä se oli vuoden ykkös päivä.
Mä olin lapsena tosi kiltti ei mulla ilmeisesti ollu mitään uhmaikää edes. Teininä otin sit kierroksia varmaan senkin edestä. Lapsena jo mä halusin olla ammatikseen joku, joka auttaa muita. Aikuisiällä oon tosi paljon hakenut mitä se sit tarkkaan ottaen voisi olla? Suoraan mua ei kiinnosta lapset/nuoret eikä vanhukset. Emmä halua päihdetyöhön tai hammashuoltoon. Mua kiinnostais olla sairaalassa töissä tällä hetkellä eniten vauvojen parissa. Aika näyttää mihin suuntaan sitä lähdetään. Mä oon aina pitänyt lapsista, miksi en tekisi siitä ammattia.
Mä oon tosi eläinrakas ja kun mä olin alle kouluikäinen meille tuli Collie minkä nimi oli Ressu. Sen jälkeen on aina ollut kissaa, koiraa, hamsteria ja marsua. Nyt meillä asustaa viisi kissaa ja yksi koira. Ala-koulussa olin hirveä hevoshullu, mutta nykyään ihan tosissani pelkään hevosia. Olen ihan kauhusta kankea kun oon muutaman kerran ollut edes jonkun matkan päässä hevosesta. Tästä haluisin päästä eroon, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Näistä puheen ollen inhoan ampiaisia, hämähähäkkejä ja punkkeja.
Lapsena mä harrastin karatea, teininä mä kävin kuntosalilla ja nykyään olen kiinnostunut valokuvaamisesta ja satunnaisesti pyörin kameran toisella puolen myös.
Teini minään palatakseni. Mun ensimmäinen kiinnostuksen kohde ei varsinaisesti ollut koulu, mutta 9 luokalla onneksi tsemppasin ja sain ihan kelpo tokarin. Kyllä sitä tuli säädettyä silloin yhtä sun toista ja nykyään olen aika rauhallinen tyyppi tuohon verrattuna. Teini-ikä jo itsessään voi olla aika myllerrystä sen lisäksi painin vuorotellen masennuksen, paniikkihäiriön ja lopulta anoreksian kynsissä. Kaikista diagnooseista on onneksi eroon päästy jo tovi sitten.
Mä olen lopettanut tupakoinnin ja alkoholia juon aika maltillisesti.
Mä asun yhdessä mun miehen Nikon kanssa. Me on seurusteltu reilu 5
vuotta. Niko on 28 vuotias ja ajaa säiliöautoa tällä hetkellä työkseen. Se on ihan unelma ammatissaan ja osaa hommansa. Meillä on koko seurustelu aika mennyt aika kivasti. Puhutaan paljon ja tehdään yhdessä asioita.
Mulla on myös hyvä lähipiiri. Iskä valitettavasti menehtyi viime vuonna ja isovanhempia ei enää ole, mutta muuten meillä molemmilla on useampi sisarus, kavereita, mä oon monelle lapselle täti/kummi ja aina on joku kenelle soittaa.
Mä oon alkuun aika ujo jos en tunne vielä, mutta hiljalleen kerään rohkeutta ja osaan olla enemmän oma itseni. Olen ollut aina aika itsevarma enkä osaa olla kiinnostunut muiden mielipiteistä. Tarkoitan ettei kaikkia voi kuitenkaan miellyttää ja musta on parempi keskittyä siihen millainen joku on vaikka käytökseltään tai arvomaailmaltaan eikä ulkonäköön. Koen mun vahvuutena sen, että olen aina aito tilanteessa kuin tilanteessa ja heikkoutena kova jännittämään. Toisaalta koen, että en ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Totta en viihdy ihmismassoissa ja musta saa enemmän irti pienessä porukassa. Toisaalta haaveilen ihmisten parissa työskentelystä kuitenkin, ehkä vähän ristiriitaista.
Nykyään mä elän aika tavallista arkea. Ei mitään erikoisempaa. Tämän hetken haaste on meidän lapsettomuushoidot. Sitä me eletään tai sen mukaan me eletään. Toivottavasti jossain vaiheessa elämää me eletään lapsiperhearkea ja kyllä tässä näitä jonkunlaisia hääjärjestyjä mietitään taustalla myös. Haaveilen tällä hetkellä lomamatkasta ja tulevaisuudessa haluaisin omakotitalon. Ja vaikka onkin absurdin kuuloista niin kaksi tai kolme lasta on mun haaveena. Toivon, että joku päivä oon unelma ammatissa. Mitään suurempia unelmia tai tavoitteita mulla ei oo koskaan ollut koska eihän sitä elämää voi etukäteen suunnitella kokonaan.
Ajattelin tehdä tallaisen pienen katsauksen minuun ilman sen suurempaa suunnittelua. Voi olla, että tämän tyyppisiä postauksia tulee jatkossakin.
Mukavaa viikonloppua!
Kommentit
Lähetä kommentti