Olen lapseton ja se sattuu. Tänään 9.5 vietetään Lapsettomien lauantaita. En ole aiemmin juuri tästä päivästä puhunut. Vaikka avoimesti kaikkea jaankin. Jotenkin tuntui etten halua olla se kelle tämä päivä kuuluu eikä huominen Äitienpäivä.
Jotenkin päätin kuitenkin osallistua tähän päivään. Aluksi kirjoitin infopakettia aiheesta vähemmän tietäville, mutta ei se jotenka nyt tuntunut omalta. Joten kirjoitan siitä miltä lapsettomuus tuntuu.
Se on piinaavaa.
Se pelottaa.
Se katkeroittaa.
Se on epätietoisuutta.
Se on ymmärtämättömyyttä.
Se rikkoo sisältä.
Se on surua.
Se on menetyksiä. 
Kun on lapseton kokee heposti olonsa ulkopuoliseksi. En minä tunne ketään lähipiiristäni/suvustani joka jakaisi lapsettomuutta samala tavalla kanssani.
Onneksi on vertaiset. Olen saanut niin paljon tietoa ja tukea etten osaa edes sanoa. Sain eilen pyynnön liittyä huikeiden naisten tiimiin somessa nimittäin äidilläonasiaa ig tili. Aluksi mulle tuli mieleen ajatus siitä pitääkö joku sitä ihmeellisenä, että minä jolla ei oe lapsia olen mukana tuossa porukassa. Mitä enemmän asiaa pyörittelin tulin siihen tulokseen, että kyllä mäkin voin olla mukana tuon nimisessä ryhmässä. Ei aina tarvitse lokeroida tiettyihin muotteihin. Joku ryhmässä on varmasti enemmän äiti kun minä mutta lapsettomuus ja keskenmeno on tietyllä tavalla aihepiiriä kuitenkin. Ja tulee vaikuttamaan siihen millainen äiti minusta tulee. Koen kuitenkin tärkeäksi tuoda sitäkin puolta äitiydestä esille. Se on joillain osa sitä matkaa. Vaikka mä en nyt raskaana ole koen siti tavallaan tekeväni kokoajan matkaa kohti äitiyttä. Olen valmis kaikkeen saadakseni lapsen. Tekeväni asioita jotka minua pelottaa. Se on tässä hetkessä äitiyttä.
Haluisin muistuttaa!
Älä utele.
Älä vähättele.
Älä kyseenalaista.
KUUNTELE
Kaikki ei puhu lapsettomuudesta edes omille vanhemmille. Kaikki ei kerro menetyksistä.
Vaikka mä somessa etenkin puhun asioista tietyillä teemoilla kuten lapsettomuushoidot, kuukautiset tai ovulaatio. On se paljon muutakin.
Se on aina läsnä.
Se on se tunne, että jotain puuttuu.
Se on vauvan body jonka sä ostat jonkun toisen lapselle.
Ne babyshowerit, jotka ei oltu järjestetty sua varten.
Se raskausuutinen mikä ei oo sun päivitys.
Ne yöheräämiset joita sun ei onnekkaana tarvitse herätä.
Se ihminen joka kutsuu sua äidiksi.
Se ihminen ketä rakastat kaikista eniten.
Se ihminen josta olet aina haaveillut.
Se ihminen josta sä olet jo joutunut luopumaan.
Lapsettomuus on kaikkea tätä ja paljon lisää.
Haluisin kiittää kaikkia vertaisia. Antaa voimahalin jokaiselle. Muistaa niitä jotka päivittäin kamppailevat lapsettomuudessa, mutta myös heitä joiden tarina on jo päättynyt tavalla tai toisella. Iso kiitos Simpukka ry joka tekee huikeata duunia vertaistuen ja tietoisuudeneteen.
Lapsettomuus on arka ja henkilökohtainen asia. Yritä ymmärtää ja olla läsnä. Ole huomaavainen ja koita asettua toisen asemaan.
Tiedän mistä puhut. Täällä ollaan haaveiltu lapsesta 3v, opinnot olivat vielä 2019 kesken, mutta jätimme kuitenkin pillerit 08/2019 syksyllä pois ja olimme valmiita siihen jos vauva tulee niin saa tulla. Valmistuin 12/2019 kokiksi, tähän asti oli tullut 09/2019 lähtien pettymyksiä kun ei ollut tärpännyt :(. Keväällä 01/2020 otin yhteyttä terveyskeskukseen ja kyselin, että miten onko mahdollista päästä tutkimuksiin jonotuslistalle, pääsimme listalle ja nyt kesäkuussa tuli aika joka on 3vkon päästä. Minua jännittää kauheasti kyseinen aika. Minulla itselläni onko koko ajan sellainen tunne että jotakin puuttuu :(. Eniten harmittaa nähä heitä joille tulee vauva/ostavat vauvajuttu ja on lapsia.
VastaaPoistaTerveisin 21v nainen, joka haluaisi oman pienen syliin
Pitkä aika odottaa. Mahtavaa et saitte ajan nyt kesäkuulle ja asiat etenee! Syytä on hyvä lähteä selvittämään, vaikka jotain olisi ja se voi olla pelottavaa, mutta kaikki info on hyväksi loppuviimein! Aina mitään ei myöskään löydy ja sitten lähdetään muutem jatkoa suummittelemaan 🙏 Pidetään peukkuja 💙
PoistaMiten sulla nukyään menee?
VastaaPoistaTuossa yksi olikin jo minua ennen kysellyt kuulumisiasi. Miten voit nykyisin, onko lapsettomuushoidoista ollut sinulle ja puolisollesi apua jne.?
VastaaPoistaMoikka! Tällä hetkellä olen ollut uudessa parisuhteessa pari vuotta, eikä lapsiasia ole ollut vielä ajankohtainen. Siksi en ole myöskään kirjoitellut, kun ei ole oikein mitään uutta sanottavaa. Kaiken kaikkiaan elämä on, just siinä pisteessä mitä haluan ja en voisi olla tyytyväisempi.
VastaaPoista