Kannattiko blogin aloitus?

Blogi on ollut pystyssä noin viisi kuukautta. Olen pari kertaa tässä miettinyt, että kannattiko blogin aloitus. Nyt ajattelin listata muutaman kohdan blogin aloittamisen hyvistä ja huonoista puolista mitä olen itse kokenut. Uskon, että joku on saattanut pitkäänkin pohtia kannattaako se vai ei kuten itse asiaa pyörittelin pitkän tovin.

Ensimmäinen iso kysymys mulla oli se, että millä linjalla lähden blogia pitämään. Eka olin sillä kannalla, että en uskalla ottaa riskiä ja puhua ns. oikeista asioista vaan enemmän pintapuolista höpöttelyä. Tovin sitä pyöriteltyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan yrittää uskaltaa ottaa riskin ja avata koko elämäni melkein nettiin. Toki itse päätän mitä jaan ja mitä en, mutta esimerkiksi lapsettomuus kokemukset ovat jo yksi iso osa elämästäni mikä on kaikkien nähtävissä.

+Sitä, että päätin lähteä blogia pitämään ihan minuna itsenäni ja valitsemillani aiheilla on ollut ehdottomasti vain ja ainoastaan hyvä päätös. Sitä en on kertaakaan vielä katunut. Blogini nyt ei ainakaan vielä ole mitenkään hirveän iso tai keräisi kymmenittäin kommentoijia, mutta tähän mennessä lukijani ovat ainakin oikein sympaattisia ja fiksun oloista porukkaa. Sen suhteen ei ole ongelmia tullut mitä alkuun jännitin, kun osa aiheista voi olla arkoja niin vastaanotto voi olla myös tunteita herättävä.

+Vertaistuki on yksi isoin tekijä blogissani. Pääosittain kommentit, joita saan, on juurikin kiitosta siitä, että jaan asioita, joista kaikki ei halua tai uskalla puhua ääneen. Minullakin on ollut tästä syystä olo, että olisi ihan yksin tiettyjen ongelmien kanssa ja on todella tärkeätä huomata, ettei asia niin ole. Lisäksi myös itse saan lukijoiltani vertaistukea ja muutenkin tykkään vuorovaikuttaa ihmisten kanssa ajatuksia ja kokemuksia. Myös se oli yksi syy, miksi blogia ajattelin ihan vain yksinkertaisesti, olisi kiva vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa eri aiheista. Kiva huomata, että hiljalleen porukka uskaltautuu jo joihinkin teksteihin vastaamaan. Näkee, että siellä ihan oikeasti on ihmisiä eikä vain numeroita taulukoissa.

+Blogi on itselle ollut helppo paikka purkaa ajatuksia. Mikä vain alkaa mietityttämään voi alkaa vain kirjoittamaan ja samalla saa käytyä sitä asiaa päässä läpi. Tosin toivon, että ajan kanssa uskaltaisin jollain tapaa jakaa vielä enemmän mielipiteitäni. Nyt jaan enemmän omaa elämääni, mutta toisi lisää mielenkiintoa välillä puuttua myös muiden juttuihin. Siitähän ihmiset kuitenkin tykkäävät. Saada mielipiteitä, joiden kanssa joko olla samaa mieltä tai varsinkin jos ollaan erimieltä.

+Blogin pitäminen on tehnyt musta jollain tapaa avoimemman. Aiemminkin olen huomannut sen, että kun alkaa jollekin ihmiselle höpötellä asiasta X niin ei mene yleensä kauaa, kun sama tyyppi avautuu sulle asiasta Y. Blogissa vähän sama homma, ja Instagramissa monta hyvää tuttua, ellei jopa kaveri saanut tässä, kun löytyy netin kautta ihmisiä, joiden kanssa jakaa samoja kokemuksia. Mikäs sen parempaa, kun huomata olevansa jonkun kanssa samalla aaltopituudella. Ja aikuisena monella on muutenkin hankaluuksia tutustua uusiin ihmisiin niin tätä kautta hoituu sekin puoli!

+Aikuisiällä tai oikeastaan lapsenakaan en oikein löytänyt harrastusta itselleni. Olen kokeillut sitä ja tätä, mutta mihinkään ei ole syttynyt sellaista paloa. Nyt minulla on vihdoin harrastus ja tätäkin hommaa pystyy ja kannattaa kehittää. Minulla on just esim. ihan kirjoituksen parissa töitä, että teksti olisi mahdollisimman sujuvaa ja virheetöntä. Onhan porukkaa, jotka ihan rahaakin tästä saa. Eli harrastuksesta on mahdollista kehittää jopa työ. Voi se olisi niin siistiä, mutta ainahan sitä pitää jotain elämässä tavoitella. ;)

-Sitten näihin puoliin, jotka voi kokea miinuksena tai mitkä voi ja onkin ainakin minua silloin tällöin mietityttänyt. Paineet on yksi asia minkä blogi on minulle tuonut. Olen huomannut olevani vähän semmoinen tyyppi, että haluan tehdä jotain joko kunnolla tai en ollenkaan. Ja huomaan sitten, että vertaan hirveästi omaa kirjoitustani muihin jotka tämän homman hoitaa paljon paremmin. Tavallaan on hyvä, että seuraa ammattilaisia koska heiltä voi oppia ja ottaa vinkkiä, mutta se voi olla myös huono, jos sen antaa liikaa lannistaa tai vaikuttaa omaan tekstiin. Yleensä päivinä, kun kirjoitan tai julkaisen en selaa muiden blogeja koska iskee kauhea alemmuuskompleksi siitä, että olen huono kirjoittaja ja miksi edes nähdä vaiva, kun joku toinen tekee tämän kuitenkin paremmin.

-+Tämä ei varsinaisesti ole ehkä hyvä eikä huono puoli, mutta erityisesti yksi kohta mitä kannattaa miettiä. Eli kirjoittaessani blogia ajattelen kirjoittavani lukijoilleni ja ihmisille, joita en tunne. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että blogia lukee myös ihmiset mun lähipiiristä tai ylipäänsä tuntevat mut. Minusta on jotenkin paljon helpompi ajatella sitä, että tuntemattomat ihmiset tietävät mun elämästä asian se ja se kun se, että mun vanha koulukaveri tietää saman asian myös. Jotenkin se vain on tosi hassu ajatus, että itse en ole läheskään niin perillä ihmisten elämistä, miten he voivat olla mun elämässä mukana. Ihmiset, joiden kanssa en halua tai muuten vain ole tekemissä tietävät mun elämän isoimmat käänteet ja ajatukset. Tästä huolimatta riski on kuitenkin kannattanut ja on siitä seurannut se, että blogin kautta myös muutama vanha kaveri on ollut yhteydessä ja on ollut kiva vaihtaa kuulumisia.

Eli jos multa kysytään ja on miettinyt blogin aloittamista tai ihan minkä tahansa uuden jutun kokeilua niin miksi ei. Kannattaa kokeilla ja sitten todeta ettei ollut oma juttu, kun se, että jää vaivaamaan olisiko pitänyt kuitenkin kokeilla. Pitää olla itselleen armollinen ja ottaa oma aikansa uuden oppimiseen!